keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Dan Brown: Enkelit ja demonit (Angels and Demons, 2001)

Dan Brownin supersuosittu Da Vinci -koodi oli minulle aikoinaan suuri lukuelämys, joten päätin lukea Brownin toiseksi tunnetuimman kirjan eli Enkelien ja demonien pariin. Molemmissa kirjoissa (kuten myös uutukaisessa Kadonnut symboli, joka sekin odottaa lukemistaan kirjahyllyssäni) on pääosassa amerikkalainen uskonnollisen symbologian professori Robert Langdon. Hänestä on tullut suuri suosikkini Brownin lukiessani. Hurmaava ja nuhruinen Langdon ratkoo mysteereitä älyllään ja taiteen tietämyksellään, mikä viehättää minua suuresti.

Enkeleissä ja demoneissa on jännittävä juoni, joka kaikessa (näennäisessä) yksinkertaisuudessa sai minut heti valtoihinsa. Ahmin kirjan, joka piti minua jännityksessä lähes loppuun saakka. Sen verran spoilaan, että petyin loppuun. Ilmeisesti en ole ainoa, sillä tuttavapiirissäni monelle muullekin oli käynyt näin kirjaa lukiessa. Kun hyvin rakennettu action loppui ja koko loppuosan täyttävät pölinät alkoivat, menetin kiinnostukseni. Tämä oli erittäin harmillista, sillä ensimmäisen puolivälin aikaan ehdin hehkuttaa kaikille vastaantulijoille, kuinka loistava kirja Enkelit ja demonit on.

Kieltämättä siis petyin. Toiminnan lässähtämisen lisäksi toinen latteus, joka vähentää kirjan tenhoa, on Dan Brownin välillä hieman lapselliseksi käyvä kirjoitustyyli. Runsaat kursivoinnit ja väkinäiset vitsit hämmentävät. Kirjan mielikuvituksellisuus kuitenkin korvaa tekstin puutteet.

Enkelit ja demonit ei yllä samalle tasolle Da Vinci -koodin kanssa. Kirjassa käydään mielenkiintoista dialogia uskonnon ja tieteen välillä syvällisellä tasolla, mistä annan pisteet Brownille. Kuitenkaan se ei samalla tavalla hätkähdytä kuin Da Vinci -koodi. Dan Brownin "kakkoskirjana" se on kuitenkin erittäin mainio.

Ei kommentteja: