perjantai 30. heinäkuuta 2010

Hilja Valtonen: Vaimoke (1933)

Mieli on hilpeä, ja syy siihen on selvä: luin tänään Hilja Valtosen Vaimoke-kirjan.

Olin tutustunut Hilja Valtoseen eräällä kirjallisuuden naisviihdekurssilla, jossa luettiin Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili -kirja. Se on myös hauska teos, mutta ei voita Vaimokkeen iloittelua. Vaimoke on nimittäin hurjanhauska kirja. Syy tähän on Hilja Valtosen räiskyvä kielenkäyttö, joka sai minut kikattamaan ääneen lukiessani!

Kirjan juoni on sukua Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään -näytelmälle. Kirsti Leivo on äkkipikainen ja suorasanainen tyttö, josta tulee agronomi Esko Latvalle vaimoke. Esko päättää kesyttää Kirstin rakastamaan itseään, ja Kirsti taasen ärsyttää Eskoa, minkä kerkeää. Siitä seuraakin hauskoja kommelluksia ja totta kai myös romantiikkaa.

Vaimoke onkin aivan täydellinen naistenviihdekirja. Huvittavaa on se, että tämä 1930-luvun suomalainen naistenviihde peittoaa nykyajan chickflickin mennen tullen. Nykyajan naistenviihdekirjailijoista ainoa yhtä hauska kirjailija lienee Helen Fielding, jonka Bridget Jonesit ovat todella riemukkaita.

Eli nyt suositus sydämen pohjasta: jos tykkäät vähänkin romanttisesta komediasta, tässä on kirja, joka kannattaa lukea! Kirjaan pohjautuva samanniminen elokuva on myös mainio: Kirstinä hurmaa Ansa Ikonen, ja Tauno Palo komistelee Eskona. Aaaahh!

Ei kommentteja: