perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 (Slaughterhouse Five, 1969)

Nyt käsittelyyn joutuu Kurt Vonnegutin Teurastamo 5. Koko nimeltään teos on Teurastamo 5 eli Lasten ristiretki, englanniksi Slaughterhouse Five, or the Children’s Crusade. Kirja on ilmestynyt vuonna 1969, postmodernin kirjallisuuden syntyaikoina. Teurastamo 5 on ensimmäinen postmoderni teos, jonka olen lukenut, ja se synnytti kyllä suunnattoman innon perehtyä lisää postmoderniin kirjallisuuteen. Teos miellytti minua myös lyhyen pituutensa vuoksi: "200-sivuinen postmoderni klassikkoteos" on mainio markkinointilause ainakin allekirjoittaneelle, jota kauhistuttavat esimerkiksi Umberto Econ jättiläisromaanit. Teurastamo 5 -kirjaa voinkin suositella mainiona ensiaskeleena jokaiselle postmodernismista kiinnostuneelle.

Postmodernin teoksen Teurastamo 5:sta tekevät monet seikat. Suurin näistä lienee metatekstisyys. Lukija tietää lukevansa kirjaa, tulkintaa jostakin, eikä siksi ole tarvetta vajota syvälle fiktioon. Vaikka romaanin aiheena on tositapahtuma, Dresdenin pommitus toisen maailmansodan aikana, kirjassa ei oikeastaan edes keskitytä tähän tapahtumaan vaan kerrotaan mieluummin vaikka päähenkilön avioliitosta.

Kiehtovaa Teurastamo 5:ssa on myös se, että se on todella erikoinen sotakirjaksi. Sotatapahtumat, voittajat, taistelevat osapuolet... Mikään näistä ei ole tärkeä asia kirjassa. Sen sijaan se, että päähenkilö joutuu ufojen kaappaamaksi, nousee paljon tärkeämpään asemaan. Niinpä: OUTOA, eikö totta? Juurikin tämä outous on Teurastamo 5:n vahvuus. Sotakin joutuu naurunalaiseksi, kun sitä käsitellään tällaisessa kirjassa.

Lempilauseeni kirjassa on: "Se olin minä. Minä se olin." Tätä lausetta sekä monia muita kohtia toistettiin kirjassa usein. Toisteisuus ja monet muut seikat tekivät tekstistä hyvin kiehtovaa.

Mitähän tästä kirjasta voisi sanoa lisää? Sen verran ehkä, että kirja herätti minut jostain unesta, jota en edes tiennyt uneksivani. Tiedän, että tämä blogiteksti ei tee kunniaa hienolle klassikkoteokselle, mutta luultavasti en ole vielä tarpeeksi perusteellisesti ymmärtänyt kirjaa. Ehkä joskus osaan sanoa Teurastamo 5:sta enemmän. Nyt sanon vain tämän: tämä kirja kannattaa lukea.

Ei kommentteja: