perjantai 30. heinäkuuta 2010

Thomas Harris: Uhrilampaat (The Silence of the Lambs, 1988)

Amerikkalainen Thomas Harris on kirjoittanut neljä kirjaa luomastaan hahmosta nimeltä tohtori Hannibal Lecter. Kaikki kirjat on myös filmatisoitu. Ihmissyöjä-murhaaja-psykopaatti-tohtorista on näin tullut yksi elokuvahistorian kuuluisimmista pahiksista.

Kaksi Harrisin Lecter-kirjoista, Uhrilampaat ja Hannibal, keskittyvät nuoren FBI:n agentin Clarise Starlingin ja tohtori Hannibal Lecterin tapaamisiin. Olin aiemmin nähnyt näiden kirjojen elokuvaversiot ja innostunut kovasti. Lecterin älykkäässä pahuudessa on jotain kiehtovaa, ja Starlingin kunniallinen poliisihahmo taasen on mahtava päähenkilö. Tänä kesänä tartuinkin viimein näihin kirjoihin, ja ne veivät minut täysin mukanaan.

Uhrilampaissa Clarise Starling on vielä opiskelija, ja hän pääsee ratkomaan sarjamurhaaja Buffalo Billin arvoitusta. Apunaan hän käyttää toista sarjamurhaajaa, Hannibal Lecteriä, joka istuu mielisairaalavankilan pimeimmällä osastolla. Sinne Starling menee haastattelemaan Lecteriä.

Kirjan juoni on loistavasti rakennettu, ja se etenee jouhevasti, mikä johtuu kirjan elokuvamaisesta rakenteesta. Kirjassa jokainen luku on kuin kohtaus elokuvassa. Siksipä kerronta onkin hyvin nopeaa, kun joka luku on lyhyt ja ytimekäs. Ei ihme, että kirjasta on tehty elokuva, kun rakenne on jo niin elokuvamainen. Uhrilampaat-elokuva vuodelta 1991 on hyvin uskollinen kirjalle yksinkertaisinta dialogia myöten.

Sekä kirja että elokuva ovat olleet hyvin suosittuja. Uhrilampaiden viehätys lienee siinä, että pahuudesta tehdään kiehtovaa. Lecter on hyvin karismaattinen hahmo, ja psykologin taitojensa takia hänellä on kyky päästä kenen tahansa pään sisään. Kun tarpeeksi tutkitaan, löytyy meistä jokaisesta jotain salattua ja pahaa, jonka haluamme kätkeä ulkomaailmalta.

Ei kommentteja: