lauantai 31. heinäkuuta 2010

Tove Jansson: Aurinkokaupunki (Solstaden, 1974)

Tove Janssonin aikuisille suunnattu proosa on viehättänyt minua jo kauan. Hänen novellinsa ovat samalla sekä kypsiä että kepeitä ja muodostavat suurimman ja tunnetuimman osan hänen aikuistenproosastaan. Hän on kuitenkin kirjoittanut myös kolme aikuistenromaania. Näistä olen aiemmin lukenut Kunniallinen petkuttaja -romaanin, joka on mielestäni todella miellyttävä teos. Myös Kesäkirja odottaa lukemista.

Nyt oli vuorossa kuitenkin Aurinkokaupunki, yksi epätoivoisimmista lukuprojekteistani. Olen nimittäin aloittanut Aurinkokaupunki-kirjan noin viisi kertaa, ja joka kerralla lukeminen on jäänyt kesken. Syy tähän ei ole se, että kirja ei olisi hyvä, vaan kyse on ihan omasta laiskuudestani. Tänä kesänä lukuinnossani sain kuitenkin luettua kirjan loppuun.

Aurinkokaupunki kertoo amerikkalaisesta eläkeläisten asuttamasta lämpimästä rannikkokaupungista. Siellä on Butler Arms -niminen täysihoitola, jossa joukko vanhuksia asustaa. Kirjassa ei tapahdu juuri mitään, siinä vain seurataan vanhusten elämää. Kirja on asetelmassaan vahvasti sukua Muumilaakson marraskuulle. Toisilleen vieraat ihmiset asuvat samaa taloa ja yrittävät erilaisuudestaan huolimatta sietää toisiaan. Konflikteilta ei vältytä. Pienet kriisit ovat herkullisia, ja kerronta on muutenkin mainiota.

Erityisen loistavaa on henkilökuvaus. Tove tuntee ihmiset ja heidän epätoivonsa. Neuroottisuutta käsitellää rakkaudella ja Tovelle niin ominaisella lämpimällä ironisuudella. Jokainen hahmo muistuttaa hieman jotakin Muumi-tarinoiden sivuhahmoa. On pieni, pelästynyt nainen (Salome), maailmaan tuskastunut dramaqueen (Miska), outo vanha herra (Ruttuvaari). Tove tuntee selvästi vetoa tiettyihin ihmistyyppeihin, niihin kurjiin ja säälittävämpiin, siksi hän kertoo näistä olennoista tässäkin kirjassa.

Itse Muumi-perheen jäseniä kirjassa ei tietenkään ole. Muumit on hyvästelty jo vuonna 1970 Muumilaakson marraskuussa, nyt on sivuhahmojen aika. Aurinkokaupungissa Muumien taaksejättö jatkuu, ja samalla siirrytään satuolentojen kuvaamisesta tavallisten ihmisten kuvaamiseen. Tässä mielessä Aurinkokaupunki on eräänlainen Muumilaakson marraskuun sisarteos.

1 kommentti:

Satu kirjoitti...

Luin viime vuonna ensimmäisen aikuisten Janssonini, Seuraleikin, ja tykkäsin! Kesäkirja lähti viime viikolla mukaan Suomalaisen löytöhyllystä, kai se pitäisi lukea nyt pian kun vielä on kesä. :)