maanantai 30. elokuuta 2010

Bram Stoker: Dracula (1897)

Bram Stokerin Dracula on kaikkien nykyajan vampyyrikirjojen esikuva. Kun tänä päivänä elämme uusromanttista aikakautta, ja vampyyriproosaa - ja -draamaa pursuaa joka tuutista, on mielenkiintoista tutustua aitoon vampyyriklassikkoon, joka nykyteoksiakin inspiroi. Toki vampyyrikertomuksia on ilmestynyt jo ennen Draculaa, mutta tämä englantilaisen Bram Stokerin kirja on kaikista vampyyritarinoista tunnetuin.

Nykyajan Twilightit, Vampyyripäiväkirjat ja True Bloodit vaikuttavat melkoiselta pehmokamalta verrattuna Draculaan. Teoksen päähenkilö, kreivi Dracula, ei nimittäin ole mikään ihana hottisteinivampyyri vaan vanha, kalpea, verenhimoinen hirviö, joka asustaa synkässä linnassaan Transsylvaniassa. Vampyyrien olemassaolo koetaan teoksessa suurena kauhuna, ja teoksen tapahtumat keskittyvätkin vampyyrien tuhoamiseen. Draculaa vastaan taistelee alankomaalainen tohtori van Helsing apunaan jalot anglosaksiystävänsä.

Pidin kovasti kirjan rakenteesta, sillä se loi tarinaan realistisen sävyn. Kirja koostuu päähenkilöiden vampyyrijahdista tallentamista dokumenteista: päiväkirjamerkinnöistä, muistioista, lehtileikkeistä. Ne on koottu kronologiseen järjestykseen, ja niiden avulla lukija voi seurata tapahtumia tieteellisen tarkasti. Dokumenttien avulla kertominen osoittautuu kuitenkin kirjan lopussa hieman tylsäksi kerrontatavaksi. Rauhalliset kertojanäänet eivät saa luotua tarpeeksi dramatiikkaa ratkaiseviin tapahtumiin.

Jäin myös kaipaamaan tarinaan enemmän vampyyritarinoille niin tyypillistä intohimoa. Ehkä se on syy siihen, miksi nykyajan vampyyritarinat ovat niin suosittuja: niissä vampyyrit esiintyvät lähinnä himottavina komistuksina eivätkä niinkään saatanallisina hirviöinä. (Tosin Twilightissa nykytyyli menee ehkä vähän liian pitkälle, kun päähenkilövampyyri on todellinen ihannepoikaystävä. Aika kauas ollaan siis tultu Draculasta.)

Draculasta on tehty paljon elokuvia, mutta itse olen nähnyt näistä vain yhden, Francis Ford Coppolan ohjaaman vuonna 1992 ilmestyneen Bram Stokerin Draculan. Elokuva on kaikista filmatisoinneista alkuperäisteokselle uskollisin, mutta siinäkin on omat erikoisuutensa. Elokuvassa Draculan hahmoa ei esitetä pahuuden ruumillistumana, vaan häntä sympatiseerataan. Siten Coppolan elokuva on kieltämättä alkuperäisteosta kiehtovampi.

2000-luvun vampyyreja kuolatessa ei kannata unohtaa tätä modernin vampyyrikauhun ehdotonta kuningasteosta. Twilightit unohtuvat muutaman vuoden kuluttua, mutta Dracula on ja pysyy maailman kuuluisimpana vampyyritarinana.

Ei kommentteja: