perjantai 27. elokuuta 2010

Jane Austen: Järki ja tunteet (Sense and Sensibility, 1811)

Vuonna 1995 Jane Austenin ensimmäisestä julkaistusta romaanista Järki ja tunteet tehtiin samanniminen elokuva. Tuosta elokuvasta tuli heti sen nähtyäni yksi suursuosikeistani, ja se oli myös ensimmäinen kosketukseni Austenin töihin. Nyt vuosia myöhemmin sain alkuperäisteoksen luettua ja valitettavasti petyin hieman. Emma Thompson on ysärielokuvan loistavasta käsikirjoituksestaan jättänyt pois kaiken epäoleellisen ja tarinaa hidastavan aineksen. Siinä oli todellakin Oscarin arvoinen työ, sillä kirjassa riittää turhia henkilöhahmoja ja sivujuonia. Täytyy toki ymmärtää, että Järki ja tunteet oli Austenin ensimmäisiä teoksia, eikä Austenin juonenkuljetus ollut todellakaan vielä edennyt täyteen loistoonsa.

Muutoin nautin kyllä kirjasta, olivathan sen henkilöhahmot ja tapahtumat minulle jo monen vuoden takaa tuttuja ja rakkaita. Kirjan perusideahan on tämä: leskiäidillä on kolme nuorta tytärtä, joista kaksi on naimaiässä ja pitäisi äkkiä saada hyviin naimisiin. Vaan auta armias, kun perhe on rutiköyhä. Kuka huolii nuoria naisia, joilla on julmassa maailmassa turvanaan vain isänsä hyvä nimi mutta ei minkäänlaisia myötäjäisiä?

Jos muuten haluaa lukea Austenia romantiikannälkäänsä, niin täytyy varoittaa, että tämä kirja ei siihen välttämättä sovi. Järjessä ja tunteissa tunteet jäävät järjen varjoon. Kirja on täynnä raadollisia keskusteluja, joissa pohditaan sitä, riittääkö rakkaus, kun miehellä ei ole rahaa. Onko onnea ilman rahaa? Voiko köyhän miehen kanssa mennä naimisiin? Tiedän, että ajat olivat erilaiset, mutta nykyajan ihmiselle tällainen ajatustapa on aika vieras.

Tämän marmatuksen voisin tiivistää näin: Järki ja tunteet on elokuvana edelleenkin ykköslempparini Austen-filmatisoinneista, mutta kirja jää häntäpäähän suosikkikirjalistassani. Harmi!

Ei kommentteja: