maanantai 2. elokuuta 2010

Jane Austen: Viisasteleva sydän (Persuasion, 1817)

Jane Austenin viimeinen romaani Viisasteleva sydän on kohonnut suosikkikirjakseni Austenin tuotannossa. Ei kannata säikähtää kirjan kauheaa suomenkielistä nimeä, sillä kyseessä ei ole mikään hömppästoori vaan todella kaunis rakkaustarina. Kirja kertoo 27-vuotiaasta perheensä aliarvostamasta Anne Eliotista, jonka nuoruudessa tekemä suuri virhe uhkaa tuhota hänen mahdollisen onnensa.

Vanhanpiian ikää lähentelevä hiljainen Anne Eliot eroaa suuresti Austenin muista sankarittarista. Vanheneva Jane Austen lienee antanut Annelle osan omaa surumielisyyttään. Viisastelevan sydämen tunnelma onkin hyvin erilainen verrattuna Austenin muihin töihin. Austenmaista ironiaa on toki mukana, mutta muutoin kirja ei ole erityisen humoristinen. Tarina on haikean surullinen ja samalla hyvin kaunis.

Tässä viimeisessä teoksessa Austenin kirjoitustyyli on hioutunut mielestäni täydelliseksi. Toisin kuin monissa muissa kirjoissa, Viisastelevassa sydämessä ei ole turhia, pitkiä dialogeja ja erikoisia juonenkäänteitä sekoittamassa kerrontaa ja tarinaa. Teksti on yksinkertaisen tyylikästä ja sopii koruttoman Anne Eliotin tarinaan mainiosti.

Viisastelevasta sydämestä on tehty myös elokuvaversioita. Yksi näistä filmatisoinneista on mielestäni ylitse muiden: Persuasion vuodelta 1995. Amanda Root ja Ciarán Hinds näyttelevät erinomaisesti herkässä elokuvassa, joka minutkin innoitti lukemaan kirjan. Viisasteleva sydän on yksi kauneimpia lukemiani kirjoja, ja kaikista Austenin tarinoista juuri se on koskettanut minua eniten.

Ei kommentteja: