sunnuntai 29. elokuuta 2010

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa (The Boy in the Striped Pyjamas, 2006)

Varoitus: lopeta blogikirjoituksen lukeminen heti, jos haluat lukea tämän kirjan! Spoilereita tiedossa!

John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa -kirjan takakannessa ei ole paljon muuta sanottu, kuin että lukijan olisi parasta olla tietämättä kirjan juonesta mitään ennen lukemista. Harvoinpa ovat tällaiset myyntisanat olleet enemmän totta.

Tämä kirja oli yksi elämäni ristiriitaisimmista lukukokemuksista. Siksi en osaa kirjoittaa siitä erityisen hienosti tai syvällisesti. Keskityn nyt kertomaan siitä, mitä ajattelin, kun luin tämän kirjan.

Kirjan päähenkilö on saksalainen yhdeksänvuotias Bruno-poika, jonka isä on natsiliikkeen korkea upseeri. Perhe muuttaa Auschwitziin, kun isästä tulee keskitysleirin komentaja. Leikkiessään uuden kodin pihamaalla Bruno tutustuu aidan takana leikkivään juutalaispoika Shmueliin. Pojat ystävystyvät, sillä he ovat samanikäisiä eikä muita kavereita juuri ole.

Siinä on hieno tarina, eikö vain? Kuin suoraan jostain Hollywood-elokuvasta. Kuitenkin kirjailijan kirjoitustyyli lähes pilaa kaiken. Boyne kirjoittaa tavattoman naiivisti. Suurimman osan kirjasta olin aivan raivon partaalla. Miten tuskastuttavaa tekstiä! Miten kukaan voi kirjoittaa tällaista? Mistä pumpulista kirjailijan aivot on tehty?

Ärsyyntyneeksi minut sai kirjailijan lapsellisen tekstin lisäksi myös Brunon typeryys. Miten muka saksalainen poika ei tiedä, mitä kalja on ja kuvaa sitä "kuplivaksi juomaksi"? Miten muka natsiylimistön lapsille ei ole kerrottu, miten Hitlerin nimi lausutaan ja sitten tämä järjetön pikkupoika kutsuu häntä "Hilleriksi"? Miten kukaan lapsi ei ymmärtäisi, että ihmiset raidallisissa pyjamissa ovat vankeja? Voiko kukaan lapsi olla niin naiivi kuin Bruno on?

Kirjan lopussa kaikki kuitenkin muuttuu. Kaiken sen lapsellisen scheissen alta paljastuukin upea tarina. Toiseksi viimeinen luku järkytti minua niin syvästi, etten osannut muuta kuin itkeä hysteerisesti.

Mitä tapahtui? Miten tämä kirja teki sen? Yllätti minut täydellisesti ja sai minut ihan tolaltani? Kirjan takakannessa lukee juonenpaljastusvaroituksen lisäksi vain Timen lausunto teoksesta: "Ihme kirjaksi." Allekirjoitan tämän. Tässä on pieni helmi.

Ei kommentteja: