tiistai 5. heinäkuuta 2011

Alexandre Dumas: Pariisin verihäät, Kuningatar Margot, Velisurmaajat (1845, La Reine Margot)

Ranskalaisen mestarikertoja Alexandre Dumas'n jättiläisromaaneja on usein julkaistu monessa eri osassa - ilmeisesti siksi, etteivät lukijat pelästyisi liian isokokoista kirjaa. Näin on käynyt myös Dumas'n vuonna 1845 ilmestyneelle La Reine Margot -teokselle. Kirja on ilmestynyt suomeksi kolmena eri niteenä nimiltään Pariisin verihäät, Kuningatar Margot, ja Velisurmaajat. Yhteenlaskettu sivumäärä on seitsemänsadan paikkeilla, eli oikeastaan kirja ei edes ole erityisen paksu Dumas'n teokseksi.

Juonen ymmärtämiseksi täytyy kerrata vähän historiaa. Kirja kertoo uskonpuhdistuksen jälkeisistä myrskyvuosista Ranskassa 1500-luvun lopulla. Ranskaa hallitsee katolinen Valois-suku, jota hugenotit eli Ranskan protestantit uhkaavat. Niinpä Ranskan kuningas, hurjan äitinsä leskikuningatar Katariinan alisteisena hallitseva heikkoluontoinen ja sairaalloinen kuningas Kaarle IX päättää laittaa toimeen hugenottien joukkomurhan. Luodaan julma suunnitelma murhan toteuttamiseksi. Kuninkaan sisko, kauneudestaan ja älykkyydestään tunnettu prinsessa Margot naitetaan Valois-suvun perivihollisen Bourbon-suvun protestanttiselle edustajalle, Ranskan alaisen Navarran pikkuvaltion kuningas Henrik III:lle. Henrik saapuu Pariisiin tuhansien hugenottien kanssa todistamaan häitä, joiden on tarkoitus symbolisoida katolisten ja hugenottien välistä sovintoa. Häät ovatkin kaikkea muuta kuin rauhan symboli, ja näin tapahtuu yksi Ranskan historian mielenkiintoisimmista yksittäisistä tapahtumista, pärttylinyön verilöyly. Tästä hurmeisesta murhenäytelmästä alkaa kiehtova tarina, joka on täynnä kuninkaallisten ja aatelisten juonitteluita, taisteluita, roihuvia tunteita ja jatkuvaa menoa ja meininkiä.

Kirjassa on Dumas'lle tyypillisesti jännittävä juoni täynnä sivupolkuja, jotka kaikki lopulta liittyvät ihmeellisesti yhteen. Kirjan ehdotonta parhautta ovat kuitenkin hahmot. Kaikki henkilöt herkullisen julmasta leskikuningattaresta ovelaan Henrikiin sekä uskolliseen pyöveliin ovat hyvin rakennettuja ja kiinnostavia. Erityisen hurmaava on aatelismiesparivaljakko La Mole ja Coconnas, ystävykset, joiden hulvatonta huumorin heittoa ja lempeää ystävyyttä on ilo seurata. Huomattavaa on myös se, että kirjassa on todella vahvoja naisrooleja.

Dumas'lla on hauska tapa temmata romaanin aiheensa historiasta ja luoda historiallisista aineksista hieno seikkailuromaani. Yksi syy Dumas'n kirjojen viehättävyyteen on niiden värikäs ja eloisa kielenkäyttö. Samoin on laita myös Margot-kirjassa. Suomennos ei tosin ole erityisen laadukas, ja siitä kalskahtaa läpi ranskan kieli, mutta mukavalla tavalla.

Margot-kirja on ensimmäisen osa Dumas'n Ranskan historiasta aiheensa saavaa hugenottitrilogiasta. Suomessa kuningatar Margotin tarina ei ole yhtä kuuluisa kuin Dumas'n muut hittiromaanit. Ranskassa taasen kirja on sen verran suosittu, että se on filmattu useaan otteeseen. Itse olen nähnyt uusimman filmiversion, vuonna 1994 ilmestyneen Kuningatar Margotin, jonka pääosassa säteilee ihastuttava Isabelle Adjani. Elokuvassa on muutoinkin loistavat näyttelijät. Elokuva kuitenkin häviää alkuperäisteokselle, joka kaiken kaikkiaan on mahtava lukunautinto ja loistava kirja, jota suosittelen kaikille hyvien tarinoiden ystäville!

1 kommentti:

Helena kirjoitti...

minua kiinnostaa juuri tällaiset teokset, jotka liittyvät historiaa.