lauantai 23. heinäkuuta 2011

Jane Austen: Kasvattitytön tarina (Mansfield Park, 1814)

Vaikka olen suuri Jane Austenin kirjojen fani, olin aiemmin vierastanut hänen Kasvattitytön tarina -romaaniaan. Olin ennakkoluulojen vanki, sillä olin saanut sellaisen käsityksen, että kirja on tylsä ja kurja. Nyt sanoisin, että olin niin väärässä kuin ihminen voi olla. Kasvattitytön tarina lumosi minut, ja vaikkei kirja ihan Austenin TOP 3:seeni pääsekään, se on silti mielestäni yksi Austenin parhaita teoksia.

Kirjan pääosassa on Austenin hellyyttävin hahmo, nuori neitonen nimeltä Fanny Price. Hän on luonteeltaan aivan erilainen verrattuna muihin Austenin kirjojen päähenkilöihin: hän ei tuo itseään esille eikä ole erityisen karismaattinen hahmo eikä hän ei lumoa ihmisiä kauneudellaan tai älykkyydellään, vaikka hänellä molempia ominaisuuksia onkin. Fanny Price on hiljainen ja nöyrä tyttö, ja hänellä on kultainen sydän. Vaikka Fanny niin paljon eroaa perinteisestä hurmaavasta austenilaissankarittaresta, hän on silti ihastuttava päähenkilö, johon lukija kiintyy syvästi. Kehenkään toiseen Austenin hahmoon en ole rakentanut näin syvällistä tunnesidettä kuin Fannyyn.

Tarina alkaa siitä, mistä Austenin kirjat usein kertovatkin: hyvistä ja huonoista naimakaupoista. Fannyn äiti, rouva Price, on tehnyt huonon naimakaupan ja on päätynyt kurjaan elämään, jossa vaivaavat köyhyys, yhdeksän lasta ja hulttiomies. Fannyn äidillä on kuitenkin kaksi siskoa: itserakas rouva Norris ja heikkotahtoinen rouva Bertram, joka on mennyt naimisiin rikkaan ja vaikutusvaltaisen sir Thomas Bertramin kanssa. Sir Thomas ja rouvat päättävät auttaa Fannyn äitiä tämän ahdingossa ja ottaa tämän vanhimman tytön eli Fannyn kasvatettavaksi. Niinpä Fanny, joka olisi syntyperänsä mukaan ollut tuomittu köyhyyteen ja heikkoon yhteiskunnalliseen asemaan, pääsee asumaan rikkaan sukulaisen luokse. Mikä onnenpotku tämä onkaan Fannylle. Sir Thomas asustaa kauniissa Mansfield Parkin kartanossaan, josta tulee rakas koti Fannylle. (Kirja on muuten alkuperäisnimeltään Mansfield Park. Suomennos on siis varsin erikoinen, mutta silti varsin sopiva, sillä englanninkielinen nimi ei sanoisi suomalaislukijalle yhtään mitään.)

Tässä on alku Fannyn tuhkimotarinaan. Perheessä häntä ei arvosta kukaan muu kuin kiltti Edmund-serkku. Kaamea rouva Norris kohtelee häntä suorastaan epäinhimillisen rumasti, Sir ja Lady Bertram eivät välitä hänestä, ja serkkutytöt suhtautuvat häneen ylenkatsoen. Fannysta kasvaa kuitenkin lapsuuden rankkuuden ja Edmundin neuvojen ansiosta käytöstavoiltaan ja sydämensivistykseltään hieno nainen. Hemmotellut Bertramin neidot taasen ovat kyllä käytöstavoiltaan fiinejä, mutta eivät luonteiltaan ja sielun syvyyksissä samaa laatua kuin Fanny. Kasvattitytön tarinassa Austen kritisoikin puutteellista kasvatusta. Romaani sisältää myös paljon moraalipohdintaa.

Kasvattitytön tarinassa Austen on ihmiskuvauksessa parhaimmillaan: hahmot ovat monipuolisia ja tarkasti tulkittuja. Austen on mestarillinen kirjoittamaan ärsyttäviä hahmoja, ja hän kirjoittaakin mehevästi rouva Norrisista, joka on niin raivostuttava hahmo, että halusin motata häntä kuonoon, niin närkästynyt olin kirjaa lukiessani. Täytyy myöntää, että myös Fannyn hahmo ärsytti minua välillä hiirimäisellä käytöksellään sekä pyhistelyllään. Fanny on ihailtava henkilö, mutta kuka oikeasti on noin korkeamoraalinen olento eikä koskaan tee mitään väärin?

Kasvattitytön tarinassa ei ole mukana paljonkaan Austenille niin tyypillistä lempeätä ironiaa, ja kirja onkin varsin vakavahenkinen. Tämä vakavuus ei kuitenkaan vähennä tarinan viehättävyyttä, vaan päinvastoin korostaa Fannyn kertomuksen herkkyyttä. Kirja oli upea lukukokemus, ja vain äkkinäinen loppu jäi harmittamaan.

Ei kommentteja: