keskiviikko 31. elokuuta 2011

Marvi Jalo: Kissojen taikayö (1983)

Tänä kesänä yksi lukuprojekteistani on ollut lukea keskenjääneitä kirjoja. Yksi sellainen on Marvi Jalon Kissojen taikayö. Eräs ystäväni suositteli minulle kerran tätä lapsuutensa lempikirjaa, mutta minä hupsu en sitä saanut luettua loppuun vaan jämähdin puoleenväliin. Nyt upposin kirjan maailmaan heti, ja kesken se ei toista kertaa jäänyt.

Eräänä iltana Hanna-tytön Mirri-niminen lemmikkikissa alkaa puhua. Selviää, että kerran tuhannessa vuodessa ihmiset ja eläimet ymmärtävät toisiaan. Kissaltaan Hanna saa kuulla, että ilkeät katit ovat ryöstäneet Kissojen valtakunnan prinsessan. Pelastustehtävä on mahdollinen vain kerran tuhannessa vuodessa eli juuri tänä yönä! Ja tämä tehtävä suotu on kenellekäs muullekaan kuin Hannan kissalle! Niinpä Hanna ja hänen kissansa ottavat suunnan kohti Kissojen valtakuntaa Hannan Onnen-Tähti-hevosen ja Musti-koiran kanssa.

Kissojen taikayö on hyvin perinteinen lastenkirja tarinaltaan: lähdetään taikamaahan pelastustehtävää suorittamaan. Kirjassa on kuitenkin mukana myös omaperäisiä piirteitä. Jalo osaa luoda tarinaan karmivan epämiellyttäviä hetkiä, jotka luovat seikkailuun realistista pelon ja kauhun tunnetta. Kirjan idea on varmasti joka lapsen unelma: saada puhua lemmikkieläimen kanssa ja lähteä tämän kanssa seikkailuun.

Yleensä ihmiset voi jakaa koira- ja kissaihmisiin, mutta minä olen ehdottomasti molempia, ja siksi en tykännyt Mustin jatkuvasta dissaamisesta. Ei koirat ole tyhmiä, kuten kirjassa väitetään! Useammin olen nähnyt tyhmiä kissoja kuin tyhmiä koiria.

Pikkuspoilaus: kirja loppuu vähän tylsästi. Ikiuneen vajonneen prinsessakisulin voi pelastaa vain tietämällä Sanan, jota kukaan ei voi vastustaa, sanan joka on kultaa kalliimpi. Ja tämä sana, joka hallitsee kissojen sydämet, on Rakkaus. Voi tylsyys! Olisi ollut mieluummin vaikka Silakka. ;)

Silti kirja on hyvin viihdyttävä ja myös opettavainen sen sisältämän kissatietouden osalta. Vai tiesittekös, että kaikkien oikein kissojen nimi on Kissa? Kirjan kieli on kekseliästä, ja siinä vilahtaa suuri määrä kissa- ja koira-aiheisia sananlaskuja. Kuinkahan moneen muotoon kissa-sanan voi vääntää? Ennätystä Jalo varmasti yrittää kirjassaan, joka on tulvillaan sellaisia hassuja väännöksiä kuin Kissa Kissuli, Kissah, Kissha... Kirjasta selviää myös se, että kissat ja katit ovat muuten samannäköisiä, ja ne erottaa vain se, että katit eivät osaa kehrätä.



(Se olikin tärkeä tieto, ja menin heti tarkastamaan, onko oma kisuseni kissa vai katti. Ja kyllä sieltä turkin alta kuului pientä ja hellää kehräysääntä, eli näin todistettiin, että Olivia-neiti on kissa! Esittelyssä tässä Olskun kehräysilme. Purrr!)

Ei kommentteja: