maanantai 22. elokuuta 2011

Minna-Leena Erkkilä: Valtakunta (2007)

Olenpa nyt onnellinen ja ylpeä! Onnellinen olen siksi, että sain vihdoin luettua opiskelukaverini Minna-Leena Erkkilän vuonna 2007 ilmestyneen esikoisteoksen Valtakunta. Ylpeä olen siksi, että kaverini on kirjoittanut todella kypsän ja hienon fantasiakirjan. On upeaa tuntea oikea kirjailijatar! Minna-Leena Erkkilä on saanut kirjastaan suitsutusta myös muualta: hän pääsi nimittäin Valtakunta-teoksellaan kilpailemaan Vuoden kristillinen kirja 2007 -palkinnosta. Aika vaikuttava temppu esikoiskirjailijalta. :)

Valtakunta on klassinen fantasiatarina täynnä seikkailuja, täpäriä tilanteita, mysteerejä ja tietenkin jaloja sankareita ja sankarittaria. Valtakunnan keskiössä on kaksi keskenään taistelevaa maata: Valtakunta ja Kunlandia. Valtakuntaa hallitsee Kuningas Viisas, jolla on perheestään jäljellä vain kaksi nuorta lastenlastaan: prinsessa Miilai ja pieni prinssi Maamer. Naapurimaa Kunlandiaa hallitsee prinssi Sigrif, joka on joutunut pahojen valtojen ohjaamaksi. Hänen pikkuveljensä prinssi Sediment taasen on vähän nössö, mutta silti hyväsydäminen poika, joka ei arvosta veljensä tyranniaa. Tarina alkaa, kun Sigrif juonittelee sotaa Valtakuntaa vastaan ja Sediment joutuu Valtakunnan joukkojen vangiksi. Pian kunlandialaisjoukot hyökkäävät Valtakuntaan ja surmaavat maan kuninkaan, ja silloin lähtevät Miilai, Maamer ja Sediment pakomatkalle.

Kahden maan valtanahistelut taisteluineen ja juonitteluineen eivät kuitenkaan ole kirjan pääjuoni. Ennen kaikkea kirja kertoo kahden uskonnon taistelusta. Kunladiassa muutamat viisaat ovat nimittäin löytäneet ikuisen totuuden vanhasta kirjasta, jonka ilosanomaa he yrittävät levittää ja siten taistella alueella palvottavia pakanauskontoja vastaan. Valtakunta ei olekaan perinteinen fantasiakirja, sillä se edustaa genreltään kristillistä fantasiaa, jota Suomessa ei ole suuremmin tuotettu. En ole aiemmin törmännyt fantasiaseikkailuihin, joissa kristinusko olisi näin vahvasti mukana. Narnia-kirjoissakin kristilliset vaikutteet oli naamioitu allegorioin. Valtakunnassa kristinusko lomittuu mukaan kaikkiin juonikuvioihin ja on kaiken kattava voima. Kristinusko sopiikin mainiosti yhdistettäväksi fantasiaan, sillä fantasiamaailmoissa vallitsee usein sama hyvän ja pahan taistelu kuin dualistisessa kristinuskossakin. (Tosin jokainen kristittyhän kyllä tietää, ettei kristinusko pohjimmiltaan ole dualistinen uskonto, sillä Jumala voittaa pahan. Aina.)

Kristinuskovaikutteiden takia tässä fantasiakirjassa lienee kaikkien aikojen pahin vastustaja - itse Saatana. Niinpä seikkailijoilla on kova työ yrittäessään selvitä hengissä matkallaan. Actionia tarinassa riittääkin, ja koko ajan saa jännittää, miten sankareille käy. Väliin mahtuu myös kristillistä pohdintaa, jossa Minna-Leena Erkkilä on ehdottomasti parhaimmillaan. Erityisesti pidin munkki Areskin sankareille lähettämistään viisaista kirjeistä, joissa neuvotaan palaamaan oikean Jumalan luo. Kirjeet lämmittävät mieltä ja antavat vihjettä siitä, mistä kirja todella kertoo - uskosta ja sen mahdista. Samalla kirjeet luovat myös jännitystä vihjatessaan vaaroista, joita sankareiden tulisi varoa.

Välillä kirjan maailmankuva tuntuu liiankin mustavalkoiselta ja jotkut hahmot turhan yksipuolisilta. Onneksi mukana on kuitenkin kaksi hahmoa, joiden sisimmässä on sellaisia solmuja, ettei lukija voi olla varma hahmojen sielun tilasta. Toinen näistä on pippurinen prinsessa Miilai. Hän on hemmoteltu ja itsekäs, mutta kasvaa tarinan aikana henkisesti. Kirjan ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo on kuitenkin prinssi Sigrif kaikessa ristiriitaisuudessaan. Sigrif rakastaa veljeään, mutta on pahojen voimien vallassa. Eniten kirjassa jännitinkin sitä, miten Sigrifille lopulta käy. Hänen loppuunsa olinkin sitten kieltämättä hieman pettynyt.

Esikoiskirja todistaa, että Minna-Leena Erkkilällä on mainiot tarinankertojan taidot. Upeita juonia hän on kirjaansa kehitellyt, mutta erityisen ihailtavaa on Raamatun vanhojen tarinoiden hyödyntäminen. Raamattu on kirjojen kirja, ja sitä se on Erkkilän kirjassa myös juonellisesti, sillä monet Valtakunnan hurjimmista tapahtumista ovat nimittäin Raamatun inspiroimia. Veljekset selvittelevät välejään Mooses ja Ramses -tyyliin, noita janoaa prinsessan sielua samaan tapaan kuin Saatana kiusasi Jeesusta vuorella. Onpa mukana myös Ilmestyskirjan pahaa petoa muistuttava seitsenpäinen lohikäärme.

Kirjan kieli on myös viehättävää: monipuolista ja värikästä. Erityisesti pidin Areskin kirjeiden kauniista kielestä. Myös huumoria riittää kielen puolesta, sillä kirja on pullollaan huvittavia kielellisiä ilmauksia: Kunlandian salajoukot ovat nimeltään salakähmäisiä, ja pakanauskonto on nimeltään louhikismi! Ihanaa kielellä leikittelyä!

Ehdottomasti suosittelen tätä kirjaa kaikille, en pelkästään viihdyttävänä seikkailukirjana vaan myös elämää suurempia viisauksia sisältävänä kristillisenä teoksena. Taivas pysyi hiljaa, mutta kaikkien sisimpään levisi lämmin tunne. Tällaisen lämpimän tunteen tuo myös Valtakunta-kirjan lukijan mieleen. :)

1 kommentti:

taskuhöpö kirjoitti...

Minua itseänikin on tämä Minna-Leenan kirja kiinnostanut, oli kiva lukea siitä arvostelu. :) Minulla tuli hieman Harry Potter mieleen noista salakähmäisistä sun muista, todella mainion kuuloista!