lauantai 27. elokuuta 2011

Serdar Özkan - Kadonnut ruusu (The Missing Rose, 2003)

Olisi pitänyt kerrankin uskoa kirjan takakansitekstiä, jossa turkkilaisen Serdar Özkanin Kadonnutta ruusua verrattiin Paulo Coelhon Alkemistiin. Mutta en uskonut ja siksi tuhlasin aikaa yhteen surkeimmista kirjoista, joita olen ikinä lukenut. Ainoa hyvä puoli kirjassa on se, että se on niin lyhyt, ettei tuskallinen lukukokemus kestä kauan.

Kadonnut ruusu kertoo Dianasta, joka saa äitinsä kuolinvuoteella tietoonsa salaisuuden: hänellä on kaksoissisar Maria. Marian ja äitinsä kirjeiden avulla Diana lähtee etsimään kadonnutta siskoaan ja päätyy filosofisten pohdintojen ääreen. Kirja filosofia ei minua koskettanut yhtään, ja höpinä "ruusujen kuuntelemisesta" lähinnä nauratti typeryydellään.

Aluksi kirja vaikutti ihan mielenkiintoiselta: siinähän yhdistyi antiikin myyttejä nykyihmisiin, ja mukana oli intertekstuaalisia viittauksia Pikku prinssiin. Valitettavasti ohut henkilökuvaus, töksähtelevä tarinankerronta ja köyhä kieli tuhosivat lukunautinnon jo kirjan alussa. Loppuun pääsy olikin jo sitten täyttä tuskaa. En siis suosittele tätä kirjaa kenellekään. Kauheeta paskaa.

Ei kommentteja: