sunnuntai 7. elokuuta 2011

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär (Bildhuggarens dotter, 1968)

Istuskelin kirjastossa eilen tylsistyneenä, kun odottelin kavereita kaffille. Lopulta päätin tehdä jotain järkevää, joten menin hyllylle ja nappasin sieltä Tove Janssonin omaelämäkerrallisen novelliteoksen Kuvanveistäjän tytär, joka ilmestyi alkuperäisnimellään Bildhuggarens dotter vuonna 1968. Kevyesti sellaisen kaunokirjallisen snacksin nautiskelikin elokuisena iltapäivänä. (Elokuu oli muuten Toven lempikuukausi!)

Teos kertoo Tove Janssonin lapsuudesta kuvanveistäjän ja piirtäjän tyttärenä. Perin tovemaista on nostaa isä suurempaan rooliin, niinhän on myös Muumi-kirjoissa. Äiti on iäti muuttumaton turvalinna, isä taasen kuin merimyrsky, yhtä kiehtova ja inspiroiva. Kirja sisältää kiehtovia kertomuksia näiden kahden ruotsinsuomalaisen taiteilijan arjesta. Novelleissa Tove-lapsi kuvailee maailmaansa ja sen ilmiöitä ja ihmisiä. Tovella on erinomaista psykologista silmää, ja tämä tarkkanäköinen ihmisten ja maailman tarkastelu onkin paras puoli myös Kuvanveistäjän tyttäressä.

Tove on suuri idolini, ja siksi oli mielenkiintoista tutustua Toven lapsuuteen taiteilijan omin sanoin kertomana. Toven tarinoissa on jotain lämmintä ja tuttua – Muumilaaksoon siirtynyt käsitys lapsuudesta turvallisuuden ja pelottavuuden yhdistelmänä. Novelleissa törmäsin myös moniin jännittäviin tapahtumiin, joista olen lukenut useista Tovea käsittelevistä teoksista, kuten pirtulöydöstä ja isän apinasta.

En ole koskaan ollut suurin novellien ystävä, mutta Toven novelleja olen lukenut. Minulla on aina ollut erittäin positiivinen kuva Toven novellitaiteesta, mutta Kuvanveistäjän tytär ei minua ihan vakuuttanut. Ongelma tämän teoksen novelleissa oli se, että niissä ei ollut Toven novelleille yleensä niin ominaista selkeyttä, vaan novellit olivat hieman sekavia. Ehkä se johtuu niiden monikerroksisuudesta: novellit ovat yhdistelmä faktaa ja fiktiota, niissä on maagisen tuntua, psykologista pohdiskelua ja lapsuuden muistoja. Suurin osa novelleista oli kuitenkin erittäin laadukkaita. Jos haluaa tutustua paremmin Toven novellitaiteeseen, suosittelen luettavaksi Viestiä (Meddelande, 1998), johon on koottu Toven novellituotannon helmiä.

Ei kommentteja: