torstai 16. helmikuuta 2012

Arto Paasilinna: Hurmaava joukkoitsemurha (1990)

Kun suomalaisen huumorin mestari Arto Paasilinna on asialla, muuttuu mikä tahansa asia hullunhauskaksi. Niinpä myös tämä masentuneiden suomalaisten kuoleman tavoittelusta kertova Hurmaava joukkoitsemurha on todella hilpeä kirja. Mielenkiintoista on se, että kirja on ilmestynyt vuonna 1990, aivan laman kynnyksellä - ja lamastahan me muistamme juuri nuo konkurssien ja elämän alamäen aiheuttamat lukuisat itsemurhat. Itsemurha on äärimmäisen surullinen asia, mutta niinkin vakavan asian käsittely hirtehisen huumorin kautta on kieltämättä aika vapauttavaa.

Tarina on ehtaa Paasilinnaa. Juhannusyönä onneton mies marssii läheiseen latoon hirttääkseen itsensä. Paha vain, että samalla asialla on myös toinen mies samaisessa ladossa. Miehiltä menevät hirttäytymishalut, ja muutaman saunakaljan jälkeen ukot keksivät loistotuuman: kerta itsemurhan teko on niin vaikeaa, sitä varten kannattaa tehdä kunnollinen suunnitelma. Toinen hoksaa, että yhdessähän kaikki on helpompaa. Niinpä päätetään koota iso joukko masentuneita suomalaisia ja kuolla yhdessä uljaasti! Siitä saa alkunsa hurja road-trip, josta ei paasilinnalaisittain absurdeja käänteitä puutu.

Kuka kuolee, kuka jää henkiin? Se lienee lopulta toisarvoista, tärkeintä on elämän ja kuoleman pohdiskelu - naurun kautta.

Kuollut kuin ankkurikivi. Selkä oli murtunut, mutta kädessä ollut viinipullo oli onnen kaupalla säilynyt ehjänä. Ihmeitten aika ei ole ohi.

Ei kommentteja: