maanantai 20. helmikuuta 2012

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira (Djadja Fjodor, pjos i kot, 1974)

Olen aiemmin lukenut rakastetulta venäläiseltä lastenkirjailija Eduard Uspenskilta kirjan Krokotiili Genasta. Älykkökrokotiilin ja tämän karvaisen kamun Muksiksen lisäksi Uspenski on luonut myös monia muita kuuluisia hahmoja. Muistan monien luokkatovereideni puhuneen alakoulussa usein jostakusta Fedja-sedästä. Mielestäni Fedja-sedästä kertova kirja kuulosti ikävystyttävältä - kuka nyt jonkun vanhan setäihmisen tekosista jaksaisi lukea? Nyt tartuin ensimmäistä kertaa Fedja-setä, kissa ja koira -kirjaan, ja minulle selvisi mystisen Fedja-sedän salaisuus. Fedja-setä ei nimittäin olekaan aikuinen vaan viisivuotias pikkupoika, joka on saanut erikoisen lempinimensä totisuutensa ja älykkyytensä takia. Aika söpöä! :)

Hyvin suloinen on myös kirjan tarina. Fedja-setä karkaa kotoa, kun vanhemmat (varsinkin nuiva äiti) eivät hyväksy lemmikkejä. Fedja-setä kohtaa matkallaan puhuvan kissan ja koiran. Kaverukset muuttavat maalle ja alkavat asua siellä hylättyä taloa. Kaikenlaista jännää heille lyhyen kirjan aikana ehtii tapahtua. Milloin uppoaa koira järveen, milloin menee lehmä sekaisin syötyään humalaa. Tätä kirjaa lukiessa nauraa aikuinenkin!

Yhdistän Uspenskin tyylin (lämmin huumori, maailman kuvaaminen lapsen silmin) Astrid Lingreniin. Ihan varmasti Uspenski on saanutkin vaikutteita tältä ruotsalaiskirjailijalta. Lapsi saa tehdä, mitä lystää, ja taistelee auktoriteetteja vastaan. Silti maailma on turvallinen ja onnellinen paikka, jossa lapsen on hyvä kasvaa.

Tähän loppuun vielä Musti-koiran viisaus: Minusta ihmisellä pitää olla iloinen luonne - makkaraa tarjoava.

;)

Ei kommentteja: