maanantai 20. helmikuuta 2012

Marja Luukkonen: Pikku Noita ja Karipeikko (1998)

Marja Luukkosen lastenkirja Pikku Noita ja Karipeikko (1998) on jäänyt minulta joskus nuorempana kesken, joten päätin lukaista kirjan. Ihan helpo lastenkirja se onkin, sangen perinteinen mutta viehättävä.

Pikku Noita on erilainen noita: hän on nätti, vaikka toivoisi olevansa yhtä ruma kuin muut noitatoverinsa. Hän ei opi koulussa taikasanoja mutta osaa silti taikoa hienosti. Kun muut noitalapsoset viuhuvat taivaalla luudan selässä, kulkee Pikku Noita lentävällä pölynimurilla, ja kissan sijaan hänellä on matkassansa opossumi.

Pikku Noita edustaa satukirjojen kilttejä noitia. Kirjasta tulee mieleen Ottfried Preusslerin Pikkunoita, jossa on myös erilainen, noitajoukkoon sopeutumaton kiltti noitatyttönen pääosassa. Päästäänpä kirjassa myös noitakouluun, jotka ovat suosittu aihe lastenkirjallisuudessa. Kirjassa esiintyy myös hauska viittaus suomalaiseen lastenkirjallisuuteen: opettaja Luuta-Lempi on tuttu Mestaritontun seikkailuista.

Pikku Noita ja Karipeikko -kirjan suurin ongelma on ennalta-arvattava juoni. Tarina noudattelee täysin perinteisen sadun kaavaa. On päähenkilö, joka on orpo ja jotenkin erilainen kuin kaikki muut. Kun hänen erityislaatuiset voimansa paljastuvat, lähtee hän pelastusretkelleen uskollisen apurinsa kanssa. Sitten sankari kohtaa esteitä, jotka tuntuvat kovin vaikeilta. Erityisesti häntä houkuttaa jokin salainen asia, johon hänen mentorinsa on ehdottomasti kieltänyt kajoamasta. Tietenkin hän koskee siihen ja saa aikaan ison porun. Lopulta sankari kuitenkin ylittää itsensä, lyö pahiksen ja saapa tietää ratkaisun mystiseen alkuperäänsäkin.

Vaikka näin kyynisesti kirjaa kuvasinkin, nautin silti lukuhetkestä. Tällaisia viattomia ja suloisia lastenkirjoja nykylastenkin pitäisi lukea. Pikku Noita on myös aika hieno esikuva tytöille ja myös aika syvällinen hahmo melankolisuudessaan. Parasta kirjassa on tunnelma, joka on samaan aikaan hilpeä ja surumielinen. Sellainen on myös kirjan loppu: samalla onnellinen ja surullinen, siis ihanan koskettava.

Ei kommentteja: