tiistai 6. maaliskuuta 2012

Witi Ihimaera: Valasratsastaja (The Whale Rider, 1987)

Luin juuri loppuun uuden lempikirjani: koskettavan, kauniin, lumoavan ja raastavan Witi Ihimaeran Valasratsastajan (The Whale Rider, 1987). Kun aloitin, en voinut lopettaa ja niin luin kirjan yhdeltä istumalta. Nyt kestää vähän aikaa palata takaisin maan päälle. Olen nimittäin ollut syvällä sinisessä, meren syleilyssä.

Valasratsastaja kertoo Uudessa-Seelannissa sijaitsevasta Whangaran kylästä ja sen maoriheimosta. Pääosassa on nuori tyttö Kahu, jolla on on myyttinen yhteys valaisiin ja muihin meren eläviin. Yhtä hyvin voisi tosin sanoa, että pääosassa on meri. Sen väreilyissä on pohja kirjan tarinalle.

Paikallisen heimon johtaja, äksy vanha mies Koro Apirana toivoo lapsenlapsestaan poikaa, perinteen jatkajaa ja uutta heimopäällikköä. Vaan syntyykin tyttö, jonka kuoleva äiti vielä kehtaa nimetä heimon perustajan Kahutia Te Rangin mukaan. Kahu on iloinen ja älykäs tyttö, joka rakastaa isoisäänsä yli kaiken mutta jota pettynyt isoisä taasen inhoaa sanoen, että tytöstä ei ole hänelle mitään hyötyä.

Kaikki paitsi isoisä jumaloivat suloista Kahu-tyttöä, joka ottaa isoisän tietämättä tältä koko ajan oppia johtajuudesta. Isoäiti Nanny Flowers on temperamenttinen nainen, joka uhkaa ottaa yrmyilevästä miehestään eron joka toinen päivä mutta pysyy silti tämän rinnalla laittaen kuitenkin kapuloita rattaisiin tämän naisvihalle. Kirjan kertojana toimii Kahun Rawiri-setä, joka ei hänkään ole aivan tavallinen tallaaja vaan löytää kirjassa oman alkuperäiskansaidentiteettinsä.

Ihmishahmot ovat värikkäästi ja elävästi kuvatut, mutta yhtä tärkeitä ovat kirjan toiset hahmot, valaat. Niiden uintia syvyyksissä on kuvattu runollisesti ja huikean kauniisti. Valaat ovat aina olleet lempieläimiäni. Rakastan kaikkea niissä: niiden sulavaa liikettä pinnan alla, majesteettista ulkonäköä ja lumoavaa laulua pinnan alla... Voin kevyesti viettää monta tuntia YouTubessa katsoen lempivalasvideoitani. Noissa meren valtiaissa on jotain sellaista, joka aina ja ikuisesti tulee kiehtomaan minua.

Valasratsastaja vetoaa minuun monella tasolla. Kirjan lyhyeen tarinaan on saatu kätkettyä paljon yhteiskunnallisesti tärkeää sanomaa. Patriarkaalista järjestelmää kritisoidaan, kun pikkutyttö uusintaa heimojohtajuuden perinteitä. Lisäksi muistutetaan alkuperäiskansojen oikeuksista viittaamalla kielipesiin ja maaoikeuskiistoihin. Kirja toimii myös hyvin mainoksena maorikulttuuriin esittelemällä maorien mytologiaa ja kieltä.

Kirjan tärkein teesi lienee kuitenkin luonnonsuojelu, niin hartaasti teos muistuttaa siitä, ettei ihminen saa etääntyä luonnosta. Valasratsastaja on runollinen ylistys merelle ja valaille ja samalla mystinen balladi ihmisen ja luonnon suhteesta - eli arohasta, rakkaudesta.

2 kommenttia:

anni.M kirjoitti...

mä rakastin tätä elokuvaa silloin joskus mutten ole lukenut kirjaa, kiinniostavaa lukea siitä! täytyy tutustua blogiisi muutenkin!

Ideanus kirjoitti...

Elokuva mutkin kirjan kimppuun johdatteli. :) Sun blogi vaikutti kans jännältä, kiva päästä tutustumaan siihen!