torstai 17. toukokuuta 2012

Paavo Rintala: Pojat (1956)

Paavo Rintalan Pojat-kirja (1956) kuvaa suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisten suhteita sodanaikaisessa Oulussa. Pääosassa on Raksilassa asuva poikajoukkio, jonka elämän saksalaisten tulo sekoittaa. Jengiin kuuluvat huimapäinen Jake, liikemiesmäinen Matti, pieni mutta sisukas Urkki, henkevä Immu sekä Pate.

Teoksessa pojat liikkuvat paljon saksalaisten kannoilla: he myyvät saksalaisille olutta, auttavat purkamaan heidän tavara-autojaan ja vaanivat heidän naisseikkailujaan. Saksalaiset tuovat jännitystä poikaviisikon nuoruusaikaan. Saksalaisilla on myös syvempi merkitys pojille. Kun isät ovat rintamalla, tarvitsevat varttuvat pojat jonkinlaisen miehen mallin, ja sitä saksalaiset pojille edustavat.

Kirjan alaotsake kuvaa saksalaisihannetta todella osuvasti: Kuvia vv. 1941–44 Oulun poikien suhteesta ajan suureen ihanteeseen, sotaan ja sen edustajiin, saksalaisen vuoristoarmeijan alppijääkäreihin. Pojat tosiaankin ihailevat saksalaisia, hehän ovat sotasankareita: Kaikki [pojat] ihailivat upseeria. - - Vihreä sotilaspuku merkitsi pojille suurinta ja voimakkainta, mitä he saattoivat mielessään kuvitella, varsinkin kun siinä oli upseerin arvomerkit. Maailmanvalloittaja, kengissäkin raudoitukset. Ja autoja, paljon autoja, oopeleita eikä mitään romuja.

Kirjan kertoja suhtautuu poikiin samalla aikaa ymmärtäväisesti että vähän huvittuneesti. Poikien seikkailut kuvataan viihdyttävästi. Mukana on hauskoja mutta myös pelottavia hetkiä. Huumori luistaa, ja monta kertaa kirjaa lukiessaan saa remahtaa nauruun oikein kunnolla.

Dialogikohdat tuovat mieleen Väinö Linnan kirjoitustyylin: puhe kuulostaa aivan aidolta kirjoitettuna. Tässä on yksi hyvä esimerkki puhekohdista eli mitä Immun vaari tuumaa poikien konjakkipullolahjasta: No niinpä perkele on... on se... mistä, te pojaaat,... poojat, mistä te tämän pimititte... nyt äkkiä totuus julki, harminpaikka ku ennätin maistaa, mutta en minä muuten ois uskonu, enkä usko vieläkään... taijanpa ottaa saman tien toisen huikan... joo, perrr... konjakkia tämä on ja melkosen hyvvää, vaikka on näämmä saksalaisten tekemää, mutta eihän se konjakki siittä oo pilalla, ei onneksi... jooh, on tämä konjakkia... voi pojat, mistä te tämän vönitte, kertokaas äkkiä, en minä teitä kovasti rankase, onnittelen, ku ootte sakemanneilta pystyneet varastamaan, mutta rankasen silti, varkaus on varkaus ja rangaistava teko vaikka oisitta varastaneet itteltään Hitleriltä, rankaisisin sittenkin, mutta onnittelisin toisaalta... joooh, hyvä maku tässä on, pirun hyvä, eivät oo pystyneet sakemannet onneksi konjakin makua pillaamaan vaikka kaikki muut asiat ovat pilanneet, aijjai, ku lämmittää mukavasti, pojat... pojat, perkeleen pojat, heheee.

Tässä esimerkissä tulee esille myös Rintalan kirjan miinuspuoli: toisto ja jankkaus. Monet kohtaukset kestävät tuhottoman kauan, vaikka lyhyemminkin olisi asian voinut ilmaista. Toisaalta tällaisissa pitkittyneissä kohdissa tulee realistisesti kuvattua tilanteet. Makuasia lienee siis, tykkääkö Rintalan rimpsuista vai ei.

Pojat on hieno kasvukertomus ja myös historiallisesti merkittävä teos kuvatessaan kotirintaman elämää. Oululaiselle kirja on pakollista mutta mukavaa luettavaa: tutut paikannimet vilahtelevat joka välissä ja lämmittävät mieltä. Kirjassa myös kuvataan, millainen Oulu oli 70 vuotta sitten, ennen teknologiahurmosta ja uusia jättisiltoja. Kaiken kaikkiaan Pojat on oikein viehättävä kirja!

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

paskaaa ja täynnä sitä

Anonyymi kirjoitti...

kakkaa ja täynnä sitä

Anonyymi kirjoitti...

poop

Anonyymi kirjoitti...

Totta...!!

Ideanus kirjoitti...

Täälläpä käydään laadukasta kirjallisuuskeskustelua.

Anonyymi kirjoitti...

aika homoa

Anonyymi kirjoitti...

VITTU MITÄ PASKAA

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa ihan impotentin pilvessä kirjottamalta kirjalta

Anonyymi kirjoitti...

mm.. Mikäs neidillä mielesä kun hymyilyttää??? Taitaa kyrpää tehdä mieli,,? ;)) ellen ihan väärässä ole. Voisin vittusi uumaan tunkea kyrpäni,,se sykkii sisälläsi tunnet kuinka mahla mehut valuu vittuusi,,, Vai liekkö jo neiti saanut tarpeekseen?? Hymystä päätellen,,, Oikein häpykumpusi pullistuu,,tyllerö vittu :))