lauantai 7. heinäkuuta 2012

Philip Pullman: Universumien tomu (His Dark Materials, 1995-2000)

Englantilainen Philip Pullman on ansaitusti saanut mainetta ja kunniaa ylistetyllä Universumien tomu -fantasiatrilogiallaan (His Dark Materials). Kirjasarjan kolme osaa ovat nimeltään Kultainen kompassi (Northern lights, 1995), Salaperäinen veitsi (The subtle knife, 1997) ja Maaginen kaukoputki (The amber spyglass, 2000).

Ensimmäisessä kirjassa tutustutaan trilogian päähenkilöön, Oxfordissa asustavaan Lyra Belacquaan. Lyran hyvä ystävä Roger kaapataan, mutta sisukas tyttö päättää pelastaa ystävänsä ja joutuu hurjiin seikkailuihin. Toisessa kirjassa kuvioihin astuu trilogian toinen lapsitähti, Will Parry. Will ja Lyra yhdistävät voimansa ja jatkavat seikkailua yhdessä. Tarina on niin mutkikas, etten edes yritä selittää sitä tarkemmin. (Wikipedia-juoniselosteet ovat aika hyviä! :D)

Trilogian fantasiamaailma on kiehtovasti rakennettu, sillä se koostuu rinnakkaismaailmoista, jotka ovat Pullmanin nerokas keksintö. Lyran maailmassa on Oxford, mutta se ei ole sama kuin meidän maailmamme Oxford. Tämä ajatus on hirveän jännittävä mutta myös vaikea ymmärtää. Selitin idean itselleni jotenkin näin: sama Maapallo pyörii jokaisen rinnakkaismaailman maantieteellisenä ja kulttuurisena ympäristönä mutta silti erilaisena. Rinnakkaismaailmojen lisäksi Pullmanin fantasiamaailmassa on monia kiinnostavia fantasiaelementtejä kuten daimoneita (ihmisten eläinmuotoiset sielut).

Parasta Pullmanin teoksessa ovat kuitenkin moniulotteiset hahmot. Lemppareitani ovat Lyran vanhemmiksi osoittautuvat mysteeriset Lord Asriel ja rouva Coultier. Kirjasarjan loppuun asti mietityttää, ovatko he "hyvän vai pahan" asialla. (Pullmanin maailmassa tosin sellaisilla seikoilla ei merkitystä ole.) Mukana on myös monia muita jänniä tyyppejä kuten norjalaisia jääkarhuja, suomalaisia noitia, gyptejä, aeronautteja, samaaneita ja väkivaltaisia enkeleitä.

Kirjasarjassa on monia hämmentäviä asioita. Yksi niistä on lasten julmuus. Pullman laittaa lapsihahmonsa tappamaan, kärsimään, kiduttamaan ja kuolemaan. Universumien tomun lapset eivät todellakaan ole viattomia pikkupulmusia. Siksi kirja on mielestäni välillä sangen ahdistava. Pullman hämmentää myös uskontonäkemyksillään, jotka ovat aika -öh- mielenkiintoisia. *Spoilausvaara!* Lyran arkkiviholliseksi osoittautuu nimittäin katolista kirkkoa muistuttava Magisterium, ja Lyran ja Willin suuri tehtävä on tappaa itsensä Kaikkivaltias. Hohhotihoi, tässä kohtaa lopahtaa innostukseni kirjaa kohtaan - mutta vain hetkeksi.

Universumien tomussa on kiehtova fantasiamaailma, erikoisia juonenkäänteitä, tappavan tehokasta toimintaa ja loistava henkilökaarti. Lisäksi teokset on erinomaisesti kirjoitettu, sillä Pullman kirjoittaa mukaansatempaavasti ja erityisen haka hän on jännittävien loppuhuipennusten luojana. Lyhyesti sanottuna Universumien tomu on aivan järisyttävän hyvä kirjasarja.

Ei kommentteja: