sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kathryn Stockett: Piiat (The Help, 2009)

Kathryn Stockettin Piiat-kirja sijoittuu 1960-luvun alun Mississippiin, jossa jokaisella valkoisella kotirouvalla on musta palvelija, joka kasvattaa valkoisen rouvan lapset, pesee pyykin ja tekee ruuat. Mustat piiat saavat kohdata joka päivä rasismia, ilkeitä sanoja ja huonoa käytöstä valkoisten rouvien taholta. Sitten eräänä päivänä valkoinen neiti Skeeter, jonka ystävät ovat jo aviossa ja komentelevat omia piikojaan, saa idean: kirjoitetaan kirja mustien naisten kohtelusta.

Piiat-kirjassa on hieno idea mutta paljon puutteita. Juoni keskittyy kirjantekoprosessiin ja lässähtää jossain vaiheessa aika pahasti muuttuen jankkaukseksi. Pituuttakin kirjalla on liikaa. Pahin ongelma on se, että lukijaa pidetään tyhmänä ja siksi kaikki selitetään auki.

Kirjan valkoiset hahmot ovat yksiulotteisia hyviksiä tai pahiksia. Skeeter on nolostuttava hahmo: kliseinen erilainen tyttö, joka ei ole kiinnostunut muodista, meikeistä ja miehistä vaan haaveilee kirjailijanurasta. Valkoiset kotirouvat taasen esitetään helvetinmoisina kotinatseina, epämiellyttävinä ja tyhminä ihmisinä. Parhaiten on kuvattu mustat naiset, erityisesti Aibileen, joka on elämänmakuinen ja todellinen hahmo.

Parasta kirjassa on ehdottomasti keskiluokkaisen amerikkalaisen arkielämän kuvaus mustien naisten kriittisestä näkökulmasta. Ajankuvaus toimiikin välillä hyvin ja saa ymmärtämään, millaista elämä oli 50 vuotta sitten. Mutta aika naiivilla tavalla teokseen on otettu mukaan kaikki mahdolliset viittaukset 1960-lukuun väritv:stä ja Sieppari ruispellossa -kirjasta lähtien. Vähempi olisi riittänyt ja vähentänyt kirjan oppikirjamaista otetta.

Vaikka Piiat ei ole mikään suuri taiteen riemuvoitto, se kuitenkin herätti tunteita ja ajatuksia. Kuinka rumasti mustia kohdeltiinkaan aikoinaan! Vihastuin suunnattomasti mutta sitten ajattelin Barack ja Michelle Obamaa ja suorastaan liikutuin. Asiat muuttuvat mutta eivät itsestään - jonkun pitää tehdä aloite. Siitä kertoo myös Piiat-teos: yksilön rohkeudesta aloittaa muutos.

2 kommenttia:

pihi nainen kirjoitti...

Minulla oli myös vakavia vaikeuksia pitää tästä paljon kehutusta kirjasta. Juuri valkoihoisten henkilöhahmojen yksiulotteisuus ärsytti. Aihe oli erinomainen, toteutus heikompi.

Anonyymi kirjoitti...

voi jumala oot tyhmä