maanantai 5. marraskuuta 2012

Laura Gustafsson: Huorasatu (2011)

Laura Gustafssonin Finlandia-ehdokkaaksi päässyt esikoisteos Huorasatu (2011) on hyvin provosoiva teos, jossa vilisee seksiä, väkivaltaa ja intertekstuaalisuutta. Sadun pääosassa ovat 2000-luvun päivityksen saaneet antiikin jumalat. Afrodite pyrkii Manalaan mutta joutuukin Suomeen, jossa hän tutustuu kahteen nuoreen naiseen, Millaan ja Kallaan, jotka omista onnettomista syistään ovat päätyneet prostituoiduiksi. Absurdin tarinan kautta tehdään tarkka ja kriittinen silmäys nyky-Suomeen ja naisen asemaan.

Juoni on mukaansatempaava ja sekava mutta sivuosassa, sillä kuten kunnon sadussa ainakin tärkeintä on sanoma, jota Gustafsson paukuttaakin sitten ihan tosissaan. Kyytiä saavat monet arvostetut instituutiot, hyvinvointivaltio ja uskonto ensimmäisinä. Huorasatu on raivofeministinen teos, joka hyökkää tunteettomasti kaikkea pyhää vastaan huumorin keinoin. Samalla teos kritisoi myös monia muita yhteiskunnallisia ilmiöitä kuten mediaa ja poliittisia puolueita. Saavatpa osansa vegaani-Gustafssonin pilkkakirveestä myös turkistarhaus ja lihansyönti. Huorasadussa on paljon vaativaa huumoria, jonka taakse kätkeytyy sysimusta totuus. Ensin naurattaa, sitten nauru juuttuu kurkkuun, ja lopulta alkaa oksettaa.

Gustafssonin kieli on kiehtovaa: se vangitsee nykykielen kaunokirjalliseen muotoon hyvin lahjakkaasti. On puhekieltä, some-kieltä ja paljon kiroilua. Muutenkin teos on hyvin kiinni ajassa: se tallentaa mainiosti 2010-luvun uutiset sekä mielipide- ja arvoilmaston. Ajankuvana Huorasatu toimii kuin pommi, mutta kirjan teemat ovat ajattomia. Onpa jännä nähdä, mitä tästä kirjasta sanotaan kymmenen vuoden kuluttua.

Ei kommentteja: