perjantai 16. marraskuuta 2012

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä (Populärmusik från Vittula, 2000)

Ruotsalaisen Mikael Niemen mainio romaani Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä (Populärmusik från Vittula) kertoo kahdesta Pajalassa 1960-1970-luvulla varttuvasta pojasta, Matista ja Niilasta. Teos kertoo Tornionjokilaakson asukkaiden elämästä hervottoman hauska ja rehevän rehellisesti.

Tarina etenee kuin episodettain esitellen tornionjokilaaksolaisten elämän eri puolia. Osa näistä tarinoista toimisi jopa itsenäisinä kertomuksina. Mikael Niemi on itse kasvanut Pajalassa, joten hän tuntee ihmiset ja heidän elämäntapansa. Niilan isoäidin hautajaiset ovat yksi esimerkki tarkasta ihmisten käytöksen kuvauksesta.

Lukijaa ei säästellä ankaralta todellisuuudelta. Kerrotaan alkoholismista, väkivallasta, lestadiolaisuudesta. Kaikesta kaunistelematta mutta huumorin sävyttämänä. Juuri tuo huumori, niin ronskia ja vinoa kuin se onkin, on kirjan ehdoton suola.

Isä ryhtyi pitämään juhlallista ja sammaltavaa puhetta suomalaisesta sankarikuolemasta ja mainitsi siitä esimerkkeinä itsemurhan, sodan, saunassa saadun sydänkohtauksen sekä alkoholimyrkytyksen.

Kirjassa on mukana myös fantastista realismia. Välillä kirjan stoorit lähtevät lentoon jonnekin yliluonnollisen toiselle puolelle. Nämä siirtymät ovat aivan upeasti kirjoitetut. Kiehtovaa on miettiä näiden fantastisten kohtausten merkitystä. Ovatko ne osa lappilaista tarinankertomisperinnettä vai mitä?

Tornionjokilaakso on minulle lapsuuden lomareissuilta tuttua aluetta, ja Pajalan markkinoillakin on tullut kerran käytyä. Tämä kirja oli mukava muistutus siitä, millaista on elämä tuolla Jumalan selän takana. Kirjasta on tehty myös mukiinmenevä elokuvaversio, mutta se kalpenee alkuperäisteoksen rinnalla. Niemen teos on kyllä yksi suurimpia lukusuosikkejani pitkään aikaan. Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi!

2 kommenttia:

pihi nainen kirjoitti...

Tästä kirjasta jäi lämpimät muistot. Lukusuositukset täältäkin!

Kaisa kirjoitti...

Mullakin on tämä odottamassa kirjapinossa vuoroaan. Aikomuksessa olisi tarttua tähän heti, kun vain tuo Valtaisistuinpeli olisi luettuna... Tuntuu vain, ettei se ikinä lopu :-D