lauantai 19. syyskuuta 2015

I'm back!

Kirjablogini on ollut tauolla kaksi ja puoli vuotta, mutta tänään tuntui siltä, että täytyy jatkaa. Olen lukenut viime vuosien aikana muutaman tosi hyvän kirjan, mutta kun kirjoista ei jäänyt muistoksi blogikirjoitusta, mielikuvat kirjoista ovat hiljalleen kadonneet. Sekös minua harmitti, joten päätin korjata tilanteen. En lupaa kirjoittaa aktiivisesti, sillä luen kirjoja nykyään aika harvoin. Ehkäpä kirjarakkautenikin taas puhkeaa kukkaan blogin myötä. ;)

Mitä olivat nuo hyvät kirjat? Kjell Westön Kangastus 38, Katja Ketun Kätilö ja Gillian Flynnin Kiltti tyttö olivat hienoja lukukokemuksia, mutta paras bloggaustauon aikana lukemani kirja oli suomalainen klassikko, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Miten onkaan mahdollista, että luin tämän upean kirjan vasta viime vuonna? Kai arvelin sitä aiemmin tylsäksi ja liian pitkäksi – pyh, päinvastoin harmitti, kun kirja loppui! Mika Waltari kohosi heti lempikirjailijoiden joukkoon. Waltarin historiallisessa proosassa riittää luettavaa vielä moneksi vuodeksi.

Jörn Donnerin Pikkumammutti oli myös yksi suursuosikkejani. Itse Mammutti-järkäleen selailin läpi. Pikkumammutissa Donner kertoilee syöpätaistelustaan ja arjestaan (saunaa ja kalaa) sekä samaan aikaan analysoi Suomen nykypolitiikkaa tarkkanäköisesti ja pirullisesti. Herkullista luettavaa. Mammutti on omaelämäkerran, romaanin ja esseekokoelman risteytys, postmoderni kaaos. Monipuolisen ihmisen muistomerkki, jonka juureen koirat kuseksivat. Koirista innokkain on Donner itse. Itseironiaa ja muutakin kuivaa huumoria siis piisaa. Välillä teos on liikaa, välillä taas järkyttävän hauska ja mukaansatempaava. Ehkä joskus vielä luen koko kirjan.

Nyt on blogi korkattu. Tästä on hyvä jatkaa! ^^

Ei kommentteja: