lauantai 19. syyskuuta 2015

Katja Kettu: Yöperhonen (2015)

Vuonna 1937 petsamolainen Irga karkaa kotoa ja hiihtää Neuvostoliiton puolelle. Mykkä, raskaana oleva teinityttö päätyy vankileirille, jossa hänen hirveän kohtalonsa jakaa uusi ystävä, marilainen Elna. Vuonna 2015 Irgan pojantytär Verna selvittää Marinmaalla kuolleen isänsä kohtaloa. Mitä nyt jo mummoikään ehtinyt Elna salaa Vernalta? Miten asiaan liittyvät shakkinappula ja yöperhonen? Tarinaan kietoutuu mukaan marilaista mytologiaa, Neuvostoliiton historiaa ja nyky-Venäjän politiikkaa.

Katja Ketun suursuosion saanut Kätilö lumosi minut pari vuotta sitten. Vavisuttavan tarinan lisäksi minuun vetosi erityisesti Ketun omaperäinen kielenkäyttö. Yöperhosessa Kettu ei päästä itseään samaan vauhtiin, ja sanavyörytys on epätasaista. Olisin toivonut myös kirjan minäkertojille, isoäiti Irgalle ja lapsenlapsi Vernalle, erilaisia kertojanääniä. Verna jää muutenkin hahmona etäiseksi.

Teoksissaan Kätilö ja Yöperhonen Kettu nostaa esiin vähän käsiteltyjä historiallisia aiheita: Lapin sota, Stalinin puhdistukset. Aiheet ovat äärimmäisen vaikeita, mutta Kettu käsittelee niitä valtavalla itseluottamuksella. Kirjan lopussa on lista lisäluettavaa ikään kuin muistutuksena, että Kettu ei sepitä näitä juttuja päästään vaan on perehtynyt historiaan.

Kannesta kanteen -blogissa todettiin hyvin, että parasta Yöperhosessa on juoni. Juoni onkin aika uskomaton kudelma ja täynnä yllätyksiä. Loppu on suorastaan hengästyttävä. Yöperhonen on hieno teos mutta ei kuitenkaan koskettanut ja vakuuttanut minua samalla tavalla kuin Kätilö.

Ei kommentteja: