perjantai 6. marraskuuta 2015

Sofi Oksanen: Norma (2015)

Kolmikymppisen helsinkiläisnaisen Norman äiti kuolee, ja Norma jää elämään yksin salaisuutensa kanssa: hänen hiuksensa kasvavat metrin vuorokaudessa. Normalle selviää, että äiti on sekaantunut rikollisiin toimiin ja myynyt Norman hiuksia kampaamolle. Nämä ukrainalaisiksi luullut hiuslisäkkeet ovat kovaa kamaa Helsingin hienohiuksisten keskuudessa. Kun rikolliset ottavat yhteyttä Normaan selvittääkseen hiusten alkuperää, joutuu Norma suuriin ongelmiin.

Äitisi oli sekaantunut ikäviin ihmisiin. Siksi hän käveli raiteille. Itse. Vaikka hän varmasti kuvitteli suojelevansa sinua teollaan, hän vain jätti koko sopan sinun harteillesi.

Sofi Oksasen Norma-kirjan suurin ansio on mielenkiintoisessa aiheessa, joka todellakin saa lukijan ajattelemaan. Taas sorretaan epätoivoisia naisia. Hiuslisäketeollisuuden lisäksi kirjassa kerrotaan myös kohdunvuokrausbisneksestä. Enpä ollut ennen tiennyt, mitä kamaluuksia hiuksiin ja vauvoihin voi liittyä. Oksasen teosten naissankareiden maailmaa uhkaavat usein miehet, mutta nyt myös naiset toimivat sorron välikäsinä. Naiset ovat hiusten ja vauvojen ensisijaisia kuluttajia, ja siten Oksanen herättelee naisia ymmärtämään vastuunsa. Monen julkimon nimi mainitaan, mikä saa lukijan ymmärtämään ilmiöiden laajuuden ja suosion. Aika järkyttävää!

Romaanina Norma ei ole erityisen hieno. Juoni perustuu kieroilujen ja rikosten vyyhden verkkaiselle avautumiselle. Tiheätunnelmainen romaani ei oikeastaan sisällä erityistä huippukohtaa, ja siksi lukukokemus jäi hieman tylsäksi. Yllättävää on, että Oksasen kaltaisen superkirjailijan uusin romaani ei kiehtovan aiheensa lisäksi tarjoa mitään erityistä sanomaa tai oivallusta.