torstai 28. tammikuuta 2016

Astrid Lindgren: Kerstin ja minä (Kerstin och jag, 1945)

Astrid Lindgrenin Kerstin ja minä -tyttökirjassa (1945) on sama hilpeä henki kuin hänen esikoisteoksessaan Riitta-Maija keventää sydäntään (1944) mutta sisältöä enemmän. Lindgrenin tyttökirjat eivät ole yhtä mullistavan hienoja kuin hänen lastenromaaninsa mutta hyvää – ja eritoten hauskaa – luettavaa nekin.

Kerstin ja Barbro ovat 16-vuotiaat kaksostytöt, jotka ovat kyllästyneet elämäänsä pikkukaupungissa. Onneksi isä päättää ryhtyä maanviljelijäksi sukunsa Lillhamran maatilalle! Näin koko perhe muuttaa maalle. Tomera äiti, idealisti-isä ja hilpeät tytöt muodostavat viehättävän perheen, jonka pienistä arjen kommelluksista kirja kertoo.

Barbro toimii kirjan minäkertojana ja kuvailee tarkasti, kuinka perhe oppii pikkuhiljaa maatalouden alkeita ensimmäisen tilalla vietetyn kevään ja kesän ajan. Vaikeuksia on alussa paljon, mutta elämänilo ei koskaan katoa tältä perheeltä. Kun tytöt tutustuvat paikallisiin maalaispoikiin, alkaa sydämessä lepattaa ja pientä draamaakin tulee elämään. Silti Lindgrenin kerronta pysyy yhtä huvittavana: "--kun vaelsin kotiin hämärissä, oli tie avoin ja tyhjä, tyhjä kuin sydämeni. Menin kellariin ja otin suuren palan kinkkua. Tunsin, että tarvitsin sitä."

Iloiset ja reippaat kaksoset nauttivat maatilan töistä. He ovat hienoja roolimalleja kenelle tahansa nuorelle. Kirja on puolustaa vanhoja periluterilaisia arvoja, työnteon ja perheen tärkeyttä. Äidin sana palauttaa tytöt aina järkiinsä, jos mielessä ovat töiden sijaan esimerkiksi uudet housut. Lindgrenin kuuluisimmat tyttöhahmot kuten Peppi ja Ronja ovat uutta luovia naishahmoja, mutta tyttökirjojen päähenkilöt ovat yllättävän perinteisiä teinityttöjä.

Kirja toimii hyvänä johdatuksena 1940-luvun maatalouteen. Maanviljelijäperheestä kotoisin ollut Lindgren kertoo tarkasti monista eri maatilan töistä. Maaseutu esitetään kirjassa täydellisenä idyllinä, ja niin vain minäkin, kaupunkilaistunut maalaistyttö, aloin taas kaivata takaisin lannanhajuun. Kerstin ja minä on ihanaa ja sydämellistä luettavaa!

Ei kommentteja: