lauantai 20. helmikuuta 2016

Aðalsteinn Ásberg Sigurðsson: Silta Tumman yli (Brúin yfir Dimmu, 2000)

Islantilainen nuorten fantasiakirja Silta Tumman yli on outo kirja: samaan aikaan yllättävä ja kliseinen. Kirja tapahtuu fantasiamaassa nimeltä Kuungalia, jota asuttaa huopiaisten kansa. Eräs huopiaisperhe asuu huopiaismaan laidalla, Tummavirran varrella. Huopiaisperheen lapsia ovat kaksi veljestä Kraki ja pikku-Pouvi sekä serkku Miria. Huopiaisperheen isä vartioi siltaa, jonka toisella puolen on Synkmaa. Synkmaan olennot ovat ihmisiä, huopiaisia muistuttavia mutta isompia olentoja. Huopiaisia on aina varoitettu Synkmaasta, mutta Krakia ja Miriaa Synkmaa kiinnostaa suuresti. Kraki löytää kirjan, jossa kerrotaan Synkmaasta ja siitä, miten virta ylitetään, ja hän vihkii Mirian mukaan salaisuuteensa. Pikku-Pouvikin päätyy mukaan seikkailuun. Kun kolmikko viimein pääsee virran toiselle puolen, ihmisten maassa tapahtuu - yllättäviä ja kliseisiä asioita.

Kirjan juoni on erittäin heikko. Suurin osa kirjasta on lämmittelyä ja pohjustusta sillan ylittämiselle. Kun tarina pääsee kunnolla käyntiin, se loppuu kesken. Loppu on hutaistu ja huono. Alun kiehtova tunnelma lässähtää, kun virta ylitetään.

Kirjassa viehättävintä ovat asioiden ja paikkojen nimet. Nimet eivät ole erityisen mielikuvituksellisia mutta silti kauniita. Mitä mielikuvia herääkään sellaisista paikannimistä kuin Pauhuputous, Hämynummi, Kaukoniemi, Tummalinna, Päiväpuro, Peikonrinta, Korkeahuippu, Kalliokuru ja Auvolaakso! Entä millaisia lintuja ovat pikisiipi, viuhtiainen ja multaharakka? Paras nimi on kuitenkin huopiaisperheen koiralla: Torkku!

Koulussa luin ruotsin kirjasta, kuinka Islannissa ihmiset yhä uskovat haltijoihin ja maahisiin. Silta Tumman yli -kirjan fantasia on pientä, arkista ja luonnollista ja vahvisti kuvaani Islannista satujen maana.

Ei kommentteja: