sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kate Chopin: Herääminen (The Awakening, 1899)

Taas on käsissä 1800-luvulla kirjoitettu kirja, jossa porvarillinen nainen tylsistyy avioelämäänsä. Tältä tuntui, kun aloitin amerikkalaisen Kate Chopinin vuonna 1899 ilmestyneen kirjan, mutta sitten tämä upea romaani Herääminen (The Awakening) vei minut mennessään.

Edna Pontellier elää säätyläisnaisen tyyntä elämää, johon liittyvät kaunis talo, hyvä aviomies, mukavat lapset ja pikkusievä seurustelu samankaltaisten tuttavien kanssa. Meranrantakesälomalla Edna tutustuu erääseen Robertiin ja ihastuu tähän. Syksyllä Robert lähteekin yllättäen Meksikoon ja Edna palaa kaupunkiin perheensä kanssa. Kaikki on kuitenkin muuttunut, eikä Edna voi enää palata vanhoihin uomiin vaan alkaa luovia itselleen uuden suunnan.

Herääminen on hieno symbolistinen nimi: Edna Pontellier tosiaankin herää omaan elämäänsä vasta lähes kolmikymppisenä. Hän hylkää elämässään kaiken sen, mitä pitää tylsänä, lakkaa tottelemasta aviomiestään ja alkaa maalata. Chopin kirjoittaa upeasti Ednan muutoksesta! Sivu sivulta rakastuin teokseen yhä syvemmin, ja päivä päivältä Edna käy rohkeammaksi ja elää uskaliaammin epäsovinnaista elämäänsä.

Teos sisältää tiukkoja sivalluksia aikansa yhteiskunnasta mutta myös oivaltavia huomioita ihmisestä yleensä. Joka toiselta sivulta voisi poimia upean sitaatin, mutta nostan esille nyt vain tämän minua syvästi koskettaneen, juonen kannalta enteellisen pätkän, jossa Edna kertoo visiitistään erityislaatuisen ystävänsä Mademoiselle Reiszin luona: "- - kun lähdin tänään hänen luotaan, hän laittoi kätensä ympärilleni ja tunnusteli lapaluitani kokeillakseen, olivatko siipeni vahvat. Hän sanoi, että linnulla, joka aikoi lentää tavanomaisuuden  ja ennakkoluulojen yläpuolella, oli oltava vahvat siivet."

Valitettavasti romaanin loppu on karvas pettymys. Koko teoksen ajan ihailin raikasta tapaa, jolla päähenkilöä ei paheksuttu vaan ymmärrettiin, tapaa, joka poikkesi niin monesta samasta aiheesta kertovasta romaanista. Ja sitten tuo kurja loppu. Miten surullista - kaikki olikin liian hyvää ollakseen totta. Kun seuraavan kerran luen tämän kirjan, jätän viimeiset pari lukua lukematta. Edna saa olla lintu, joka lentää eikä putoa!

Ei kommentteja: