sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar (The White Queen, 2009), Punainen kuningatar (The Red Queen, 2010)

Vuosina 1455-1485 Englannissa käytiin aateliston kesken ruusujen sota, jossa Lancasterin ja Yorkin suvut taistelivat Englannin kruunusta. Ruusujen sodan vaiheet ovat todella monimutkaiset, ja historioitsija Philippa Gregory on tehnyt suuren palveluksen Englannin historiasta kiinnostuneille: hän on onnistunut selittämään 30 vuoden poliittisen sekamelskan ymmärrettävästi historiallisissa romaaneissaan Valkoinen kuningatar (The White Queen, 2009) ja Punainen kuningatar (The Red Queen, 2010).

Ruusujen sodan nimitys tulee sukujen tunnuksista, Yorkin valkoisesta ja Lancasterin punaisesta ruususta. Philippa Gregoryn kahdessa romaanissa ruusujen sodasta kerrotaan molempien sukujen näkökulmasta: Valkoisessa kuningattaressa pääosassa on York-kuningas Edvard IV:n vaimo Elisabet Woodville, kun taas Punaisessa kuningattaren pääosassa on Lancaster-suvun perillinen Margaret Beaufort. Teokset tukevat toisiaan etevästi avaamalla kahden toisiaan vihaavan naisen vehkeilyt.

Kumpikin kirja kattaa saman ajanjakson: Elisabetin tarina kerrotaan vuodesta 1464 lähtien, Margaretin tarina alkaa 1453. Molemmat kirjat päättyvät vuoteen 1485, jolloin taistelu ratkeaa ja kruunu päätyy tukevasti erään kuninkaan päähän. Kenen? Älä spoilaannu ja pysy poissa Wikipediasta!

Tämä tosielämän Game of Thrones on täynnä mitä ihmeellisimpiä käänteitä. Gregoryn teosten merkittävin ansio onkin se, että lukija pysyy valtaisassa tapahtuma- ja henkilövyörytyksessä mukana. Towerin prinssien mysteeri on selvästi kiinnostanut Gregorya suuresti, ja molemmissa romaaneissa tapausta jankataan pitkä aika. Vain tämän surullisen tapahtuman kohdalla juoni jäätyy ja Gregorykin ottaa harha-askelia pois historiallisten faktojen parista.

Historiallisissa romaaneissa kirjailijat haluavat usein valistaa lukijaa ja kertoa kaiken tietonsa aikakaudesta. Tätä ei Gregory onneksi tee. Kokenut historiallisten romaanien tehtailija sisällyttää toki mielenkiintoisia 1400-luvun elämästä kertovia yksityiskohtia tekstiinsä, mutta pääpaino on juonessa. Naisten elämästä kerrotaan vain juonta eteenpäin vievät tapahtumat, turhat arjen kuvaukset puuttuvat. Tästä minä tykkään!

Ruusujen sodassa miehet tavoittelivat kruunua, mutta Gregoryn asetelmassa valtataistelu koetaan naisten perspektiivistä. Siksi romaaneissa ei taistelukentillä juuri käydä mutta kirjeissä ja keskusteluissa juonitaan jatkuvasti. Gregoryn mainiot kertojan lahjat takaavat sen, että kirjat eivät pitkästytä, vaikka naisten elämässä ei välillä mitään konkreettista tapahtuisikaan.

Molemmissa romaaneissa on erinomaiset päähenkilöt. Elisabet Woodville ja Margaret Beaufort ovat osittain hyvin samanlaisia hahmoja: molemmat ovat vahvoja, älykkäitä ja kunnianhimoisia naisia. Heidän luonteensa ja kohtalonsa ovat kuitenkin hyvin erilaiset. Elisabet on rakastava vaimo ja äiti, itsetunnoltaan terve ja muutenkin mukava ihminen. Margaret taasen on tunnekylmä, itsekäs ja neuroottinen - silti pidin hänestäkin ja viihdyin hänen myrkyllisten ajatustensa parissa 400 sivua. Monet sivuhenkilöt on kirjoitettu hieman horjuvasti, mutta Elisabet ja Margaret ovat tosiaankin upeasti henkiin herätettyjä historiallisia henkilöitä.

Philippa Gregoryn Cousins' War -kirjasarjasta on näiden kahden kirjan lisäksi suomennettu yksi teos, Sininen herttuatar (The Lady of the Rivers, 2011), joka kertoo Elisabet Woodvillen äidin vaiheista ennen ruusujen sotaa. Gregory on kirjoittanut myös kolme muuta romaania ruusujen sodan eli "serkussodan" naisista, mutta näitä teoksia ei ole suomennettu. Kirjasarjan pohjalta on tehty myös upea tv-sarja Valkoinen kuningatar vuonna 2013.

Ei kommentteja: