torstai 5. toukokuuta 2016

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Miss Peregrine's Home for Peculiar Children, 2011)

Tim Burtonilta ilmestyy tänä vuonna uusi elokuva nimeltä Miss Peregrine's Home for Peculiar Children. Näin trailerin ja kiinnostuin niin paljon, että päätin lukea kirjan, johon elokuva perustuu: Ransom Riggsin Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. Hyvä päätös, kirja on mainio!

Amerikkalainen teinipoika Jacob Portman on aina ihaillut puolanjuutalaista isoisäänsä, Portmanin pappaa, joka pakeni nuorena juutalaisvainoja Isoon-Britanniaan, taisteli nuorenamiehenä natseja vastaan ja päätyi toisen maailmansodan jälkeen viettämään loppuelämänsä Amerikkaan. Jacobin oma elämä mullistuu, kun isoisän nuoruusajan mysteerit alkavat pikkuhiljaa avautua ja vetävät Jacobin seikkailuun walesilaiselle saarelle.

Teoksen nimikin jo paljastaa, että Jacobilla on Walesissa vastassaan eriskummallisia olentoja. Minun mielikuvitukseni ei roihahtanut liekkeihin näiden kummien fantasiaotusten takia vaan houkuttelevan kerronnan, isoisää ympäröivän salaperäisyyden ja kevyen historiaflirttailun takia. Kirja päättyy muikeaan cliffhangeriin piikkilanka-aidasta. Mihin Jacob seuraavaksi päätyykään? Harmi, että teoksen kahta jatko-osaa Hollow City ja Library of Souls ei ole suomennettu!

Juoni etenee kirjan alussa raukean verkkaisesti ja salaisuudet paljastuvat hitaasti, mutta kerronta on niin tiheätunnelmaista, että pitkästymisen vaaraa ei ole. Päinvastoin - luin kirjan ahmimalla. Pakollinen toimintaosuus kyllä lähinnä haukotutti, mutta onneksi kirjan loppu oli yllättävä ja kiehtova. Jacob-minäkertoja tosin on hieman epäuskottava: harvalla 16-vuotiaalla on näin laaja yleissivistys. Jos tällaisen seikan unohtaa, voi nauttia kerronnan tarjoamista herkullisista yksityiskohdista.

Vaikka Riggsin teos on juoneltaan hyvin perinteinen fantasiakirja - tavallinen teini saa tietää, ettei olekaan tavallinen - kirjassa on syvyyttä, joka tekee siitä tavallista paremman fantasiakirjan. Jacobin isoisä edustaa toiseutta kaksinkertaisesti: hän on sekä eriskummallinen että juutalainen. Nuoruudessa häntä ovat uhanneet sekä natsit että hirviöt. Portmanin pappa on mahtava hahmo, ja Jacobin suhde isoisään on koskettavaa luettavaa.

Olin jumaloinut isoisää. Hänessä oli jotain sellaista, johon minä halusin uskoa - -. Lapsena Portmanin papan tarinat olivat todistaneet minulle että maailmassa oli jotain ihmeellistä. Vielä senkin jälkeen, kun olin lakannut uskomasta tarinoihin, isoisässä itsessään oli ollut jotain maagista. Että joku oli käynyt läpi kaikki ne kauhut ja nähnyt ihmisen pahuuden suurimmillaan, että jonkun elämä oli mullistunut sillä tavalla raiteiltaan, ja silti tämä joku oli selviytynyt ja pysynyt hyvänä, rohkeana ihmisenä - siinä oli jotain taianomaista.

Ei kommentteja: