torstai 7. heinäkuuta 2016

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi (Il visconte dimezzato, 1952), Paroni puussa (Il barone rampante, 1957), Ritari joka ei ollut olemassa (Il cavaliere inesistente, 1959)

Kuinka voi tulla hulluksi jos on hullu ennestään?
(Italo Calvino: Paroni puussa)

Italialaisnero Italo Calvino julkaisi 1950-luvulla kolme kirjaa, jotka englanninkielisessä maailmassa tunnetaan nimellä Our Ancestors. Trilogian teokset ovat nimeltään Halkaistu varakreivi, Paroni puussa ja Ritari joka ei ollut olemassa. Kirjat ovat itsenäisiä tarinoita, mutta niitä yhdistävät absurdi huumori ja genre: teokset ovat satiirisia aikuisten satuja.

Halkaistu varakreivi ja Ritari joka ei ollut olemassa ovat hyvin samankaltaisia teoksia. Molemmissa tarkastellaan ihmisyyttä erikoisen päähenkilön kautta, ja mukana on roimasti fantasiaa. Halkaistussa varakreivissä varakreivi Medardo di Terralba halkeaa sodassa keskeltä kahtia ja jatkaa elämäänsä kahtena puolikkaana. Toinen osa on sysi-ilkeä sadisti, toinen taas yli-inhimillisen kiltti. Molemmat vetävät överiksi oman luonteensa, toinen pahuuden ja toinen hyvyyden, ja aiheuttavat näin harmia kanssaihmisilleen. Ritari joka ei ollut olemassa kertoo ritari Agilulfista, jonka haarniskan sisällä ei ole mitään, sillä hän ei ole oikeasti olemassa. Agilulf on kuitenkin koko armeijan paras ritari, oikeudentuntoinen, kärsivällinen ja ahkera. Toiset nauravat hänelle, toiset ihailevat häntä.

Paroni puussa kertoo Cosimo di Rondósta, paronin pojasta, joka 12-vuotiaana suuttuu perheelleen, kiipeää puuhun eikä tule enää koskaan alas vaan elää koko elämänsä puissa. Paroni puussa on erikoinen sekin juoneltaan mutta ei kuitenkaan fantastinen, sillä kaikki tämä voisi teoriassa olla totta. Osittain siksi Paroni puussa kohosi kolmikosta suosikikseni, sillä ajatus elämästä puissa vetosi mielikuvitukseeni, olinhan lapsena erinomainen puissa kiipeilijä. Paroni puussa on myös kaksi kertaa Varakreiviä ja Ritaria pidempi kirja, joten huvittavia tarinoita on siten enemmän ja päähenkilöön ehtii kunnolla kiintyä. Hupsuudessaan välillä koskettavankin teoksen lukeminen oli suuri nautinto, ja Paroni puussa on nyt yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani.

Verrattuna trilogian muihin osiin Paroni puussa laajenee faabelista romaaniksi ja sisältää paljon muutakin kuin hullunkurisen, ihmiselle ja yhteiskunnalle lämpimästi naureskelevan tarinan. Kaikki trilogian teokset sijoittuvat historiaan, mutta Paroni puussa on teoksista ainoa, jossa ajankohdalla on aitoa merkitystä juonen kannalta. Paroni puussa kattaa ajan 1760-luvulta 1800-luvun alkuun. Valistusfilosofit, tiedejulkaisut sekä ajan uudet aatteet kuten vapaus ja tasa-arvo näkyvät Cosimon erilaisessa elämässä.

Kaikissa kolmessa teoksessa on muuten harvinaisen herkullisia naishahmoja: miesten sydämillä leikkivä markiisitar, rohkea ritarineito, spitaalisten keskellä asustava yrttimummeli, sotaa fanittava äiti, eläimiä murhaava kotinunna... Pisteet Calvinolle! Eräät kirjallisuudenhistorian hauskimmat naishahmot tepastelevat näiden kolmen kirjan sivuilla. Toki myös miessivuhahmot ovat onnistuneita, kuten kirjoihin rakastuva maantierosvo.

En ollut aiemmin lukenut Calvinoa, mutta nyt lukulistalla ovat monet muutkin hänen klassikkonsa. Suosittelen Calvinoa kaikille hyvien kirjojen ystäville.

Ei kommentteja: