maanantai 26. syyskuuta 2016

Jane Austen: Lady Susan (1871)

Jane Austenin romaanikuusikko kuuluu lempikirjoihini, mutta brittikirjailijan muu tuotanto on ollut minulle täysi mysteeri viime aikoihin asti. Kävin eilen katsomassa elokuvissa uusimman Austen-filmatisoinnin ja intouduin tutustumaan rakastetun kirjailijan lyhytproosaan. Love & Friendship -elokuva perustuu Austenin Lady Susan -nimiseen kirjeromaaniin, jonka Austen kirjoitti todennäköisesti 1790-luvulla mutta joka julkaistiin vasta vuonna 1871 postuumisti. Lady Susan on julkaistu suomeksi Austenin muitakin kirjemuotoisia kertomuksia sisältävässä Uskollinen ystävänne -kokoelmassa. Yksi näistä kirjenovelleista on nimeltään Rakkaus ja ystävyys, eli elokuvauutukainen on lainannut nimensä Austenin toisesta teoksesta. Nimi ei kuvaa tarinaa hyvin, sillä rakkaudesta ei tässä Austenin teoksessa ole todellakaan kyse.

Austenin tunnetuissa rakkausromaaneissa päähenkilö on nuori nainen, joka rakastuu ja monen mutkan jälkeen saa rakastettunsa. Lady Susanin pääsosassa on virkistävän erilainen hahmo. Austen on hyvä luomaan hirveitä hahmoja, mutta Lady Susanissa Austen ylittää itsensä: Lady Susan on irvokas, shokeeraava, hauska! Kaunis ja älykäs mutta köyhtynyt Lady Susan on jäänyt juuri leskeksi ja elää sukulaistensa ja tuttujensa hyväntahtoisuuden avulla. Minne Lady Susan meneekin, jää jälkeen ihailevia rakastajia ja mustasukkaista naisväkeä. Nyt Lady Susan on keksinyt ratkaisun rahaongelmiinsa: hänen tyttärensä Frederican on naitava hölmö mutta rikas Sir James Martin. Äitinsä alistama tytär ei halua pakkonaitetuksi, ja siinäpäs on Lady Susanilla pulma ratkottavanaan.

Usein Austenin teoksissa näytetään, miten vähän vaihtoehtoja köyhällä naisella on: avioon on päästävä, sillä se takaa taloudellisen toimeentulon. Lady Susankin on köyhä, mutta hän ei jää huokailemaan naimakauppojen vaikeutta vaan järjestää asiat itselleen suotuisasti. Lady Susania on siunattu kielellisillä ja sosiaalisilla taidoilla, joiden avulla hän pyörittää eritoten miehiä tahtonsa mukaisesti. Lady Susan on opportunisti ja osaa käyttää hyväkseen aikakauden etikettisääntöjä ja taivutella moraalikäsityksiä itselleen sopiviksi. Lady Susan on aikuinen nainen, joka on tottunut saamaan kaiken haluamansa eikä edes takaiskun kohdatessaan jää murehtimaan - vaan syyttää epäonnistumisestaan muita ja alkaa suunnitella kostoa.

Satasivuinen teos koostuu kirjeistä, joita hahmot kirjoittavat toisilleen. Eri hahmojen äänet kuuluvat hyvin tekstissä. Esimerkiksi Lady Susanin teksti on kirpeä vastakohta hänen huolista kipeälle kälylleen rouva Vernonille. Loppuratkaisu paljastetaan kuitenkin kirjeiden sijaan normaalilla kerronnalla. Jää tunne, että Austen jätti työnsä kesken. Miksi kummallinen loppu? Alkoiko kirjeiden vääntäminen kyllästyttää, vai pitikö juoni saada nopeasti kääräistyä loppuun, jotta voi jatkaa toista romaania?

Austenin Lady Susan on lystikästä luettavaa! Love & Friendship -elokuva ei häviä huumorissa alkuperäisteokselle. Kirjemuotoisen romaanin muuttaminen elokuvaksi on onnistunut erinomaisesti, ja Kate Beckinsale loistaa hirmuisena Lady Susanina.

Ei kommentteja: