tiistai 22. marraskuuta 2016

Joseph Conrad: Pimeyden sydän (Heart of Darkness, 1902)

Joseph Conradin romaani Pimeyden sydän (Heart of Darkness, 1902) tunnettaneen nykyään parhaiten siitä, että sen pohjalta teki Francis Ford Coppolan elokuvansa Ilmestyskirja. Nyt (Acopalypse Now, 1979). Conradin teos sijoittuu imperialismin aikaiseen Afrikkaan, Coppolan teos taasen Vietnamin sotaan.

Conradin teoksessa brittimerimies Marlow kertoo tovereilleen laivamatkastaan Kurtz-nimisen norsunluukauppiaan luo. Coppolan teoksessa päähenkilö on Williard-niminen amerikkalaissotilas. Kummassakin teoksessa päähenkilön tehtävä on pysäyttää Kurtz, josta on tullut taakka - Conradilla kauppaseuralle, Coppolalla Yhdysvaltain armeijalle. Kirjan ja elokuvan side on löyhä. Kahta teosta yhdistävät vain pitkä ja piinallinen laivamatka jokea pitkin Kurtzin luo, hiipivä tunnelma sekä itse Kurtz.

Kurtz on mystinen hahmo, joka on mennyt päästään sekaisin ja pystyttänyt keskelle viidakkoa itseään palvovan kulttiuskonnon. Kurtz on omalla alallaan taidokas mies ja myös taiteisiin taipuvainen - häntä kuvaillaankin kirjassa yleisneroksi. Päähenkilö Marlow on alusta lähtien Kurtzista suuresti kiinnostunut, ja hänen mielenkiintonsa tarttuu myös lukijaan. Kun jokilaiva pikkuhiljaa lähestyy Kurtzia, kasvaa odotus, ja lopulta Kurtzin ja Marlow'n kohtaaminen onkin suorastaan mykistävän jännittävä. Kiihtymys lopahtaa kuitenkin pian, ja mielen viilentää pettymys. Tässäkö koko kirja? Samanlainen tunne tulee myös Coppolan elokuvasta, jossa Kurtzin ja Williardin kohtaaminen on vielä vaikuttavampi. Marlon Brandon roolityö Kurtzina onkin yksi elokuvahistorian hienoimpia. Aina kun kirjassa kerrottiin Kurtzista, näin mielessäni Brandon kärsimystä heijastelevat kasvot - ja tietenkin kuulin hänen äänensä.

Se mies oli minulle ääni. - - hänen kaikista lahjoistaan huomattavin, se jolla tuntui olevan todellista vaikutusta, oli hänen puhetaitonsa, hänen sanansa - ilmaisun lahja, tuo hämmentävä ja valaiseva, ylevä ja alhainen, joka väräjöi valoa tai tulvii petollisena virtana sankimman pimeyden sydämestä.

Luin Conradin kirjaa Coppolan teokseen jatkuvasti vertaillen. Näistä kahdesta taideteoksesta voiton vie jälkimmäinen. Conradin Pimeyden sydän on hieno romaani, mutta Coppolan Ilmestyskirja. Nyt on todellinen elokuvataiteen mestariteos.

Ei kommentteja: