tiistai 22. marraskuuta 2016

Minna Rytisalo: Lempi (2016)

Minna Rytisalon Lempi on ollut yksi tämän vuoden kovimmin kohkattuja kirjoja, ja olenkin lukenut Lempistä monia ihastuneita blogiarvioita (muun muassa tämän Kannesta kanteen -blogin viehättävän kirjoituksen). Ehkäpä siksi petyinkin Lempiin, joka ei ollut mielestäni ylistysten arvoinen romaani vaan vaivainen proosaraakile.

Rytisalon kaunis kieli ja hyvin toteutetut kertojanäänet saavat minultakin kiitosta, mutta romaanin rakenne ja juoni tökkivät pahasti. Lempi sijoittuu sodan aikaiseen Lappiin ja kertoo Lempi-nimisestä naisesta kolmen läheisen ihmisen - aviomies Viljamin, aputyttö Ellin ja kaksoissisko Siskon - näkökulmasta. Ensin Viljami kertoo palvovasta rakkaudestaan ja kaihostaan vaimoaan kohtaan, sitten Elli vuodattaa vihansa emäntäänsä kohtaan, ja lopuksi Sisko muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan siskonsa kanssa.

Rakenne on mielenkiintoinen mutta pudottaa kyytistä täysin Viljamin ja Ellin, sillä nyt emme saa tietää, miten he kokevat romaanin loppupuolella paljastuvat, merkittävät tapahtumat. Viljamin osuus on romaanin kaunopuheisin osio, upeasti kirjoitettu mutta turhan toisteinen, ja Ellin jakso onkin virkistävää vaihtelua Viljamin jälkeen. Sisko jää etäiseksi hahmoksi, ja hänen romanssinsa saksalaissotilaan kanssa on ylimääräistä täytettä romaaniin eikä liity mitenkään päätarinaan eli Viljamin ja Lempin sodan erottamaan rakkauteen ja Lempin ja Ellin väliseen köökkikiistaan.

Lempi on juoneltaan yhdistelmä Puhdistusta ja Kätilöä mutta ei tavoita sisarteostensa syvyyttä vaikeiden aiheiden käsittelyssä vaan jää pintaraapaisuksi.

Ei kommentteja: