tiistai 29. marraskuuta 2016

Paulo Coelho: Vakooja (A Espia, 2016)

Ensimmäisen maailmansodan aikana teloitettu Mata Hari on maailmanhistorian kuuluisin vakooja, mystinen historiallinen hahmo. Paulo Coelhon Vakooja kertoo Mata Harista, joka odottaa ranskalaisessa vankilassa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa ja kertoo elämäntarinansa. Hollantilaissyntyisen Mata Harin tie johtaa Pariisiin, jossa hän nousee maineeseen eksoottisena tanssijana ja dekadenttina kaunottarena.

Olen lukenut Paulo Coelholta aiemmin huippusuositun Alkemistin enkä pitänyt kirjasta lainkaan. Coelhon uusimman romaanin aihe oli niin mielenkiintoinen, että uskaltauduin taasen tarttua Coelhon romaaniin. Romaanin alku on lupaava, mutta pian selviää, että kirja on ehtaa Coelhoa: metaforiin hukkuvaa kieltä ja kuvottavaa elämänfilosofiointia.

Mikä yhdistää Coelhon kirjoja ja Facebookia? Molemmissa on tarjolla teennäisiä mietelauseita, joita lukemalla voi kokea olevansa "syvällinen". Tässä muutama herkkupala: "Kukat opettavat meille, että mikään ei ole pysyvää - -." "Korkeimmatkin puut kasvavat samanlaisista pienistä siemenistä."  "Vain rakkaus voi antaa merkityksen sille, millä ei ole mitään merkitystä." Tällaisissa kohdissa melkein yökkäilin. Ja näitähän kohtia riittää! Lähes joka sivulle päätyy irvokkaita coelholaisaforismeja tai vähintäänkin kuvainnollista kieltä, jossa muun muassa "tarinani oli valunut kyynelinä silmistäni".

Juoni kulkee epätasaisesti: jotkin elämän vaiheet referoidaan lyhyesti tai suorastaan ohitetaan, välillä taasen pysähdytään johonkin ah niin syvämietteiseen keskusteluun. Lukija on tyhmä, ja hänelle pitää selittää kaikki auki: "Ripittäydyin tuon miehen edessä, joka ei ollut minulle lainkaan läheinen. Juuri siksi saatoin puhua niin avoimesti." Lukijan ei missään nimessä pidä vaivautua itse pohdiskelemaan päähenkilön elämän vaiheiden merkitystä, sillä minäkertojalla on valmis analyysi: "Ajattelin ensin vajonneeni mustan kuilun pohjalle, missä lopulta hyväksyisin sen että en ollut lainkaan sellainen kuin luulin. Äkkiä kuitenkin ymmärsin, että kohdatessani omat haavani ja arpeni tunsin olevani voimakkaampi." 

Paulo Coelhon Vakooja on hukattu mahdollisuus. Kiehtovasta historiallisesta henkilöstä olisi mielellään lukenut kunnollisen romaanin, ei tällaista epäaitoa sitaattikokoelmaa. Onneksi Vakooja on lyhyt kirja, ja siten epämiellyttävä lukokokemus on pian ohi.

Ei kommentteja: