tiistai 7. helmikuuta 2017

Anni Nupponen: Nainen ja kuningas (2009)

Yksi parhaimpia blogitauolla lukemiani kirjoja oli Anni Nupposen Putoavan tähden prinsessa (2014), ja siksi olen jo pidemmän aikaa halunnut tutustua Anni Nupposen muuhun tuotantoon. Nyt luinkin hänen esikoisteoksensa Nainen ja kuningas (2009), joka on hyvä fantasiakirja mutta ei yhtä tasokas kuin Putoavan tähden prinsessa. Molempiin teoksiinsa Nupponen on luonut uudet, omat fantasiamaailmansa, jotka eivät ehkä omalaatuisuudessa loista mutta ovat kuitenkin onnistuneita ja mielenkiintoisia, ja molemmissa teoksissa päähenkilö on vakaa ja vahva neitokainen, jonka kohtalo on rakastaa ja kärsiä paljon.

Nainen ja kuningas kertoo Eelis-naisesta ja Areth-kuninkaasta. Eelis on parantaja, jonka elämäntyö ja kutsumus on auttaa ympärillä olevia ihmisiä äidiltä perimillään parannustaidoilla ja joka vihaa sotaa ja väkivaltaa. Areth on kuningas, joka on hyvä ihminen mutta palvoo sodan ja sankarien jumalia ja kaipaa alituiseen sotaa. Näiden kahden niin erilaisen ihmisen tiet kohtaavat, ja kuten voi arvata, kyseessä on rakkaustarina.

Hitaasti hyvä tulee, ja niin Eeliksen ja Arethin rakkaustarinaakin pohjustetaan pitkään ja hartaasti. Ensimmäiset sata sivua ovat teoksen nautittavin osio, ja luin kirjaa kasvavan kiinnostuksen vallassa. Kun Eelis vihdoin saa Arethin kirjan puolivälissä, alkaa juoni junnata paikoillaan. Samat juonikuviot (sota ja parantajien aseman uhka) toistuvat teoksessa ja turhauttavat lukijaa. Myös rakkaustarina muuttuu melodraamalässytykseksi. Lisäksi minua ärsytti perinteinen sukupuoliasetelma: parantava nainen, tappava mies.

Onneksi juoni on vain yksi osa romaania, ja Nupposen teoksessa on paljon nautittavaa. Molemmissa lukemissani Nupposen teoksissa on samanlainen unelias tunnelma. Draaman voi aistia kasvavan, mutta koskaan se ei räjähdä täyteen toimintaan. Pidän tällaisesta fantasiakirjallisuudesta, jossa ei räiskitä vaan johon voi upota, vajota. Nainen ja kuningas -kirjan hahmot käyttävät paljon aikaa lepäämiseen, ja levolta tuntui kirjan lukeminenkin. Yksi syy tähän on Nupposen yksinkertainen mutta kaunis kieli.

Vaikka petyinkin hieman Naiseen ja kuninkaaseen, kirja piti kuitenkin otteessaan, ja luinkin teoksen yhdeltä istumalta.

[Olen kirjoittanut tämän tekstin jo heinäkuussa 2016 mutta unohtanut julkaista, joten tässäpä tämä nyt on.]

Ei kommentteja: