tiistai 7. maaliskuuta 2017

Ingmar Bergman: Yksityisiä keskusteluja (Enskilda samtal, 1996)

Luin alkuvuodesta Ingmar Bergmanin romaaneja ja nyt jatkoin Bergman-projektiani vuonna 1996 ilmestyneellä romaanilla Yksityisiä keskusteluja (Enskilda samtal). Tarkoituksenani oli lukea myös Hyvä tahto (Den goda viljan) vuodelta 1991, mutta se oli liian elokuvakäsikirjoitusmainen makuuni. Sekä Yksityisiä keskusteluja että Hyvä tahto kertovat Bergmanin vanhemmista ja heidän vaikeasta suhteestaan. Nimet on tosin muutettu: isä Erik Bergman on Tomas, ja äiti Karin Bergman on Anna.

Yksityisiä keskusteluja koostuu viidestä keskustelusta eli ikään kuin viidestä näytöksestä, joissa Anna keskustelee rippipappinsa, aviomiehensä, äitinsä ja rakastajansa kanssa ja vielä lopuksi taas rippipapin kanssa. Keskustelut valottavat Annaa, jonka hahmo jäi alkuvuodesta lukemissani Bergmanin teoksissa muiden perheenjäsenien varjoon. Keskustelujen sisältö koskettelee Annan elämän suurta kriisiä: hän on rakastunut nuoreenmieheen ja kipuilee kurjassa avioliitossaan. Uskonnolla on yllättävän suuri merkitys teoksessa, vaikka teos onkin saanut nimensä sielunhoidollisista hetkistä papin kanssa.

Yksityisiä keskusteluja on dramaturgialtaan taidokas teos ja taitavasti kirjoitettu romaani. Kirja kuuluu Bergmanin viimeisimpiin teoksiin, ja ikääntyneen Bergmanin proosassa voi havaita suurta kehitystä edellisiin teoksiin verrattuna. Tyyli muistuttaa ihanaa Sunnuntailapsi-teosta, joka maalaa hienovaraisia kuvia pienistä hetkistä ja ihmisistä näinä hetkinä. Bergmanin kirjallisen tuotannon helmiä ovat tällaiset lyhyiden tuokioiden kuvaukset.

Ei kommentteja: