torstai 13. huhtikuuta 2017

Jack London - Erämaan kutsu (The Call of the Wild, 1903)

Jos koulussa pitää lukea klassikkoteos, Jack Londonin Erämaan kutsu on erinomainen valinta: se on lyhyt ja mielenkiintoinen romaani. Erämaan kutsu kiinnostaa varmasti erityisesti eläinten ystäviä, sillä kirjan pääosassa on koira!

Buck on 70 kiloa painava älykäs koira, yhdistelmä bernhardinkoiraa ja paimenkoiraa. Buck elelee rauhassa aurinkoisessa Kaliforniassa, kunnes se ryöstetään ja kuljetetaan Alaskaan, jossa kultakuumeen takia tarvitaan vahvoja rekikoiria. Buckin elämä muuttuu aivan täysin, ja sen täytyy sopeutua vaikeisiin olosuhteisiin: lumiseen maastoon, vähäiseen ruokaan, erittäin raskaaseen fyysiseen työhön, piiskaniskuihin ja tappeleviin koiriin. Buck on selviytyjä ja oppii nopeasti ja kehittyy erinomaiseksi rekikoiraksi.

Kertoja kuvailee Buck-koiran tunteita ja moraalia (!), mutta muuten kirja kertoo koirista ja niiden käytöksestä realistisesti. Ei siis tarvitse pelätä, että kyseessä on lastenkirja, jonka päähenkilö on puhuva hauveli. Tämä on aikuistenromaani ja hieno sellainen. 

Vaikka Erämaan kutsu on hyvin suoraviivainen kertomus, teoksessa on myös mielenkiintoista pohdiskelua. Teoksen upean nimen (The Call of the Wild) viittaamaan teemaan palataan teoksessa monta kertaa: "Eikä se [Buck] oppinut ainoastaan kokemuksista, vaan myös sen jo ammoin sammuneet vaistot heräsivät uudestaan henkiin. Lajin kesytetyt sukupolvet karisivat sen harteilta. - - Ja kun se äänettöminä pakkasöinä nosti kuononsa päin tähtiä ja ulvoi pitkän susimaisen ulvonnan, sen kuolleet ja maan tomuksi muuttuneet esi-isät ulvoivat sen kautta halki vuosisatojen."

Jack Londonin proosa on hienoa luettavaa. En ole aiemmin lukenut eräkirjoja, mutta jos ne on kirjoitettu näin kauniisti, lukisin mielelläni lisääkin: "Kun revontulet loimusivat kylminä taivaalla, tai kun tähdet tanssivat pakkasen kourissa ja kun maa oli kohmeessa ja turta lumiverhonsa alla, tämä eskimokoirien laulu olisi voinut olla haaste elämälle, mutta kun se oli niin mollisävytteinen, niin pitkäveteinen, niin valittava, lähes nyyhkyttävä, se muistutti pikemminkin rukousta elämälle, olemassaolon tuskan ilmentymää."

Buck kohtaa Alaskassa monenlaisia ihmisiä. Vain harva heistä osoittautuu kelvollisiksi olennoiksi, ja ihmisiä kuvataankin teoksessa erittäin kriittisesti. Koira saattaa olla ihmisen paras kaveri, mutta ihminen ei taatusti ole koiran paras kaveri Jack Londonin mukaan. Teoksesta voi hanakasti etsimällä löytää jopa luonnonsuojelullista näkökulmaa, mutta ennen kaikkea teos kunnioittaa luontoa ja sitä, miten luonnossa toimitaan. Erämaan kutsu on ilmestynyt vuonna 1903 ja tuo mieleen aikalaisensa, Edgar Rice Burroughsin Tarzan, apinain kuningas -kirjan (1912). Molemmissa teoksissa ihannoidaan voittajaluonteita ja kuvaillaan aika raa'astikin, miten viidakon laki toimii.

Buckin seikkailu Alaskassa on hieno tarina koirista, ihmisistä ja luonnosta. Erämaan kutsu on yksi koskettavimpia kirjoja, jonka olen lukenut. Vain täysin sydämetön tai koiria vihaava ihminen voisi inhota tätä kirjaa.

Ei kommentteja: