keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Jane Johnson: Saharan tytär (The Salt Road, 2010)

Jane Johnsonin on brittiläinen kirjailija, joka asuu puolet vuodesta Marokossa sikäläisen miehensä kanssa. Johnson lienee ammentanut omasta elämästään aineksia kahteen suomennettuun teokseensa, romaaneihin Neidonryöstö ja Saharan tytär, sillä kummassakin teoksessa brittinainen matkaa Marokkoon ja tutustuu paikalliseen mieheen. Saharan tytär ei ole kuitenkaan mikään rakkausromaani, vaan romanssi on vain yksi sivujuonne älykkäässä teoksessa.

Saharan tytär -romaanissa on kaksi päähenkilöä: nelikymppinen brittiläinen verosuunnittelija Isabelle ja parikymppinen afrikkalainen paimentolaiskansa tuaregeihin kuuluva Mariata. Näiden kahden naisen maailmat kytkeytyvät mysteerisen amuletin myötä.

Molemmat päähenkilöt ovat kiinnostavia hahmoja. Isabellea pääsee kuitenkin lähemmäs, koska hänen osuutensa tarinasta kerrotaan minäkertojan avulla. Isabelle elää Lontoossa hyvin hallittua elämää, jonka vastapainoksi hänellä on villi kiipeilyharrastus, joka johdattaa Isabellen elämän mullistavalle matkalle Marokkoon. Isabelle on hyvin rakennettu, monin tavoin kipuileva hahmo, jonka koko luonne avautuu lukijalle mukavan hitaasti yli nelisataasivuisen romaanin aikana.

Aavikolla asustava Mariata on eksoottisempi hahmo, jonka tarina kerrotaan hänkertojan kautta. Mariata on vahvaluonteinen ja rohkea nuori nainen, joka tuntee arvonsa. Mariata elää aikana, jolloin hänen tuntemansa maailma on muuttumassa suuresti ja paimentolaiskansojen olemassaoloa uhataan. Mariata joutuukin moneen kiipeliin teoksessa. Hahmojen välillä on ristiriita: Isabelle elää hyvin turvattua elämää Lontoossa mutta on henkisesti heikompi ja haavoittuvaisempi kuin Mariata, joka säilyttää itsevarmuutensa, vaikka kohtaa elämässään valtavia haasteita, joissa on hengenmenokin lähellä.

Johnson käyttää teoksessaan hienosti apunaan tuntemustaan Marokosta. Romaanin lukeminen oli erittäin mielenkiintoista, koska opin paljon uutta Marokosta, paimentolaiskansoista - ja kiipeilystä! Juoni kulkee ja tihenee sopivan verkkaisesti mutta kiihtyy loppua kohden ja sortuu lopulta kliseisiin. Kokonaisuutena romaani on kuitenkin oikein hyvää luettavaa. Saharan tytär on mainio lukuromaani!

Ei kommentteja: