tiistai 18. huhtikuuta 2017

Lauren Kate: Langennut (Fallen, 2009)

Hän näki silmänurkastaan, että Cam vilkuili häntä. Hänellä oli imarreltu olo - ja hermostunut, ja sitten turhautunut. Daniel? Cam? Hän oli ollut tässä koulussa, miten kauan? Neljäkummentäviisi minuuttia? - ja jo nyt hän pallotteli mielessään kahta eri kundia. Ja hän oli tässä koulussa nimenomaan siitä syystä, että kun hän viimeksi oli ollut kiinnostunut kundista, kaikki oli mennyt hirvittävällä, hirvittävällä tavalla pieleen. Hän ei voinut antaa itsensä hullaantua (kahdesti!) ensimmäisenä koulupäivänä.

Surullisten tapahtumien jälkeen teinityttö Luce Price joutuu Sword & Crossin koulukotiin, joka on tarkoitettu mieleltään järkkyneille nuorille. Tiukkoja sääntöjä noudattavassa sisäoppilaitoksessa Luce tutustuu uusiin persoonallisiin koulutovereihinsa ja löytää tosiystävän hassusta Penn-tytöstä. Kivoja poikiakin koulussa on: Luce ihastuu ensisilmäykseltä komeaan Danieliin, joka kuitenkin suhtautuu Luceen tarmokkaan torjuvasti. Kiehtova Cam kiinnostuu Lucesta, mutta Lucen sydän läpättää eniten Danielille, joka tuntuu Lucesta oudolla tavalla kamalan tutulta, kuin he olisivat tunteneet toisensa aina... Pikkuhiljaa selviääkin, että Danieliin liittyy jotain yliluonnollista.

Lauren Katen Langennut (Fallen, 2008) on Stephenie Meyerin Houkutuksen (Twilight, 2005) kaltainen genrehybridi (romanttinen teinifantasia). Juonikin alkaa samalla tavalla: tyttö on pakkomielteisen kiinnostunut häntä karttavasta pojasta, jossa on jotain ylimaallisen ihanaa... En koskaan pitänyt Houkutuksesta, mutta Langenneeseen lankesin heti! Lauren Katen kirja ilmestyi suomeksi vasta vuonna 2017 tänä keväänä julkaistun elokuvaversion myötä. Katsoin elokuvan ensin ja luin kirjan vasta sitten. Molemmista pidin.

Kate kirjoittaa ihan mukiinmenevää proosaa. Nautin teoksen viipyilevästä tunnelmasta, pienillä yksityiskohdilla luodusta goottiromanttisesta miljööstä ja sarkastisesta huumorista. Lucen kärsivää mieltä kuvataan onnistuneesti. Muutkin teinihahmot on rakennettu hyvin: ihana, hörhömäinen Penn, jumalainen Daniel, vaarallinen Cam, erikoinen Arriane, hunajainen Gabbe, cool Roland, häiriintynyt Molly, sympaattinen Todd... Myös elokuvassa hahmot on toteutettu hyvin ja Lucen traaginen tausta on kerrottu elokuvallisin keinoin valkokankaalla jopa alkuperäisteosta koskettavammin. Muutamat muutkin asiat on toteutettu elokuvassa sujuvammin kuin kirjassa: elokuvan juoni tihenee loppua kohti nopeammin kuin kirja. Loppua lukuun ottamatta elokuva on kirjalle sangen uskollinen. Sekä kirjassa että elokuvassa lopetus on kuitenkin kömpelö.

En ole lukenut teinifantasiaa pitkiin aikoihin, ja oli ihanaa uppoutua sydänsurujen, punastumisten, kouluhuolien ja hitaasti aukeavien mysteerien maailmaan. Kliseistä mutta maukasta.

Ei kommentteja: