sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Madame de La Fayette: Cleves'in prinsessa (La Princesse de Clèves, 1678)

Ranskalaisen aatelisnaisen Madame de La Fayetten vuonna 1678 julkaistu romaani Cleves'in prinsessa (La Princesse de Clèves) on kiehtonut minua teiniajoista lähtien. Ensinnäkään en ole lukenut 1600-luvun romaaneja, toiseksi teos kertoo prinsessasta, ja kolmanneksi kirjoittaja on aikanaan harvinainen naiskirjailija! Innokkaana tartuin siis tähän klassikkolistoilla keikkuva teokseen.

Historiallinen romaani alkaa mielenkiintoisesti. Teos sijoittuu Ranskan hoviin vuosiin 15581559. Tämä oli mielenkiintoista aikaa Euroopan historiassa: Englannissa kuningatar Elisabet I nousi valtaan vuonna 1558, ja hänen kilpailijansa, sukulaisnainen Maria Stuart taasen nousi seuraavana vuonna 1559 Ranskan kuningattareksi, kun hänen aviomiehensä isä, kuningas Henrik II, menehtyi tapaturmaisesti. Tosin Maria Stuartin puoliso, kuningas Frans II, kuoli hänkin jo vuonna 1560. Olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmän Maria Stuartin valtakaudesta, sillä tämä kiehtova nainen on de La Fayetten romaanissa tärkeä sivuhahmo – mutta ei, historian kertaaminen ei olekaan tämän historiallisen romaanin tarkoitus. Historiallinen miljöö on vain taustakangas rakkaustarinalle.

Vaikka Cleves'in prinsessassa kerrotaan monista historiallisista hahmoista, teoksen päähahmot ovat fiktiivisiä. Mademoiselle de Chartres on hyveellinen nuori aatelisnainen, joka saapuu Ranskan hoviin ja lumoaa heti monta herrashenkilöä viehättävällä ulkonäöllään ja kohteliaalla käytöksellään. Cleves'n prinssi on kosijoista innokkain ja saa palkkioksi mademoiselle de Chartres'n käden. Näin päähenkilö muuttaa siviilisäätyään ja titteliään, ja hänet tunnetaan vastedes nimellä Cleves'n prinsessa. Prinssi on ihanteellinen aviomies, vaimoaan palvova ja kunniallinen mies, mutta prinsessa ei rakasta häntä. Hoviin saapuu Nemours'n herttua, joka rakastuu päätä pahkaa prinsessaan ja päättää valloittaa nuoren neidon sydämen. Prinsessakin rakastuu herttuaan syväksi kauhistuksekseen. Prinsessan äiti on kasvattanut tyttärestään siveän neitosen, mutta kun jalo äiti kuolee, prinsessa menettää moraalisen tukensa. Kykeneekö prinsessa vastustamaan intohimoa ja pysymään uskollisena aviovaimona miehelleen?

Cleves'in prinsessa on melodramaattinen kolmiodraama, jossa parin sadan sivun verran seurataan, kuinka aviomies, aviovaimo ja rakastajakandidaatti vatvovat tunteitaan. Juoni on aika yhdentekevä ja kietoutuu kähvellettyjen muotokuvien ja vääriin käsiin joutuneiden kirjeiden ympärille. Romanttisen tarinan peruskauraa siis. Kaikkitietävä kertoja selostaa hahmojen tunteet ja ajatukset apposen auki, mutta lukijan on silti vaikea samaistua yhteenkään hahmoon. Ongelma on se, että hahmot eivät ole kovin realistisia eivätkä tippaakaan mielenkiintoisia. Varsinkin pääpari on varsin luontaantyötävä: prinsessa riutuu moraalisessa ristiriidassaan, ja herttua haaveilee prinsessan rakkaudesta eli yrittää parhaansa mukaan tuhota tämän avioliiton. Tämä lienee sitä kuuluisaa ranskalaista vapaata elämäntapaa.

Madame de La Fayetten romaani oli siis melkoinen pettymys minulle. Olisin lattean rakkausjankkauksen sijaan lukenut mieluummin hovijuonitteluista, joista teoksen alussa olikin mielenkiintoinen sitaatti: "Jos yritätte arvostella asioita täällä sen mukaan miltä ne näyttävät, te erehdytte pahasti - -. Asiat eivät juuri koskaan ole sellaisia miltä ne näyttävät." Ilmeisesti myöskään Cleves'in prinsessa ei ollut sellainen lukunautinto, jolta se minulle vuosikausia vaikutti!

1 kommentti:

Anna J/ Matkalla Mikä-Mikä-Maahan kirjoitti...

Mahtavaa, että luit tämmöisen pölyttyneen klassikon! Vaikka arviosi ei ollutkaan kovin ylistävä, innosti tämän lukeminen minua entistä vahvemmin teoksen pariin. Olen itsekin nimittäin vuosia jostain syystä haaveillut tämän teoksen lukemisesta, vaikka käsitykseni teoksen sisällöstä on ollut hyvin hatara. Nyt kyllä viisastuin bloggauksesi ansiosta vähän enemmän sen suhteen.

Vanhat kirjat ovat kiehtovia! :)