tiistai 2. toukokuuta 2017

Harald Selmer-Geeth: Siltalan pehtoori (Inspektorn på Siltala, 1903)

Unohduksiin vaipunut suomalaisromaani Siltalan pehtoori ilmestyi ruotsiksi nimellä Inspektorn på Siltala vuonna 1903 ja heti seuraavana vuonna suomenkielisenä käännöksenä. Kirjan tekijä on Harald Selmer-Geeth, salanimen takana piileksivä W. A. Örn. Kirja sai 1900-luvun alussa suosiota näytelmä- ja elokuvaversiona. Filmatisointi Siltalan pehtoori ilmestyi 1934 ja oli hurja yleisömagneetti - ja on edelleen kuudenneksi katsotuin elokuva Suomessa kautta aikojen! Elokuva on aidosti viihdyttävä, ja romanttinen, kuvattu kauniissa maalaismaisemissa ja miehitetty erinomaisin näyttelijöin. Mainio elokuvaversio olikin syy, joka johti minut romaanin pariin - enkä pettynyt! Joitakin pieniä muutoksia on elokuvan ja alkuperäisteoksen välillä, mutta molemmat ovat mukaansatempaavia tarinoita.

Paul "Polle" Biörenstam on nelikymppinen tilanomistaja, joka on villin nuoruutensa jälkeen tylsistynyt ja viettää päivänsä kartanossaan konjakkia kittaillen. Lääkäri varoittaa, että jos Polle ei ryhdistäydy ja keksi jotain järkevää tekemistä, terveys ei kauan tällaista menoa kestä. Niinpä Polle pestautuu Siltalan tilalle pehtooriksi valenimen turvin. Siltalassa kaunis kapteeninrouva, nuori leski Lilli Lind pitää kovaa komentoa, ja pehtoori joutuu heti ensihetkistä lähtien kahnauksiin kapteeninrouvan kanssa.

Romaani edustaa klassista kartanoromantiikkaa, ja juoni on erittäin arvattava, vaikka elokuvaa ei olisikaan nähnyt. Kirja on silti erittäin nautittava hilpeän ja rempseän kirjoitustyylin takia. Polle kertoo Siltalan tapahtumista veljelleen kirjeitse eläväisesti. Kirjeet eivät sisällä vain sitaatteja kapteeninrouvan sivalluksista vaan myös tarkkoja kuvauksia pehtoorin toimista, kun hän ryhtyy modernisoimaan vanhanaikaista maatilaa. Jälkimmäisiä on hyvin mielenkiintoista lukea, ja teoksesta saakin kiintoisan kuvan sadan vuoden takaisesta maanviljelystavasta.

1900-luvun alun Suomen luokkaerot ovat hyvin selkeästi esillä teoksessa, sillä aatelismiehen luokkaretki palkolliseksi ei suju kommelluksitta. Välillä suorastaan häiritsee, miten alentuvasti ja halveksuen pehtoori suhtautuu piikojen hakkailuihin ja työläisten hitauteen. Tästä huolimatta luin teosta suorastaan ahmien. Toivottavasti tämä mainio lukuromaani saisi lisää lukijoita 2000-luvulla.

Ei kommentteja: