perjantai 23. kesäkuuta 2017

Joannot Martorell & Martí Joan de Galba: Tirant Valkoinen (Tirant lo Blanc, 1490)

Tirant Valkoinen on keskiaikainen ritariromaani. Kirja kulkee kahden kirjoittajan nimissä: ensimmäinen kirjoittaja Joannet Martorell kuoli 1468, ja toinen kirjoittaja, Martorellin ystävä Martí Joan de Galba viimeisteli teoksen, joka ilmestyi 1490. Teos on kirjoitettu valenciaksi, ja sen on suomentanut Paavo Lehtonen 1987.

Tirant Valkoinen kertoo bretonisyntyisestä Tirant-nimisestä ritarista, joka seikkailee ympäri Eurooppaa. Tirant on ritareista parhain ja uljain, todellinen miesten mies. Tirant on hyvä kristitty, erinomainen taistelija, kaunopuheinen seuramies ja vieläpä älykäs strategi. Ainoat kauneusvirheet Tirantin toiminnassa ovat hänen hölmöilynsä rakkauden huumassa.

Keskiaikainen kosmopoliitti Tirant matkustelee teoksessa ympäri Eurooppaa: mittelee voimiaan turnajaisissa Euroopassa, juonii kuninkaallisia naimakauppoja Sisiliassa, purjehtii Välimerellä, puolustaa Konstantinopolia vihollisia vastaan, joutuu maurien orjaksi Pohjois-Afrikassa... Pääjuoni on Tirantin rakkaus bysanttilaisprinsessa Carmesinaan.

Tirant Valkoinen edustaa vaihtoehtohistoriaa. Tapahtumat sijoittuvat 1400-luvun alun Eurooppaan, ja mukana on monia historiallisia henkilöitä. Joitakin historiallisiakin tapahtumia kuvataan kuten sukkanauharitarikunnan perustaminen - joka tosin tapahtui jo vuonna 1348 eikä 1400-luvulla. Kuitenkin suurin osa tapahtumista ja hahmoista ovat täyttä hölynpölyä. Kirjassa esim. Kanarian saarten muslimikuningas hyökkää Englantiin. Todellisuudessa Kanarialla asui ennen eurooppalaisten tuloa alkuperäiskansa eikä muslimiyhteisö. Tällaisella fiktiivisellä tarinalla Martonell perustelee sen, että Espanja valloitti Kanarian saaret 1400-luvulla. Tirant Valkoinen sisältää siis 1400-luvun valeuutisia! Paksuin valhe on kuitenkin se, että kirjassa Konstantinopolia EI menetetä osmaneille vaan kaupunki pelastuu Tirantin johdolla. Konstantinopolin eli Bysantin/Itä-Rooman menetys oli kai Martonellille niin kova pala, että hän kirjoitti kirjan, jossa Bysantti saa onnellisen lopun.

Keskiajalla Eurooppa oli heikko ja puolustautui leviävää islamia vastaan. Tirant Valkoisessa muslimit ovat vihollisia, olivatpa nämä sitten saraseeneja, osmaneja tai maureja. Suurin osa muslimeista esitetään pahoina ihmisinä (esim. miehet tappavat oman johtajansa, kuningas surmauttaa tyttärensä), mutta muutamiin muslimeihin tutustutaan lähemmin ja heidät kuvaillaan kelpo ihmisiksi "pakanuudesta" huolimatta. Tällainen on mm. sulttaanin lähettiläs Abdullah, jota kristityt pitävät niin viisaana, että antavat tälle lisänimen Salomo. Abdullah Salomon monta sivua pitkä puhe hyvän ruhtinaan ominaisuuksista onkin yksi kirjan parhaita hetkiä. Tosin nämä "hyvät" muslimit ovat usein sellaisia, jotka joko kääntyvät kristinuskoon tai muuten tuntevat sitä.

Tirant Valkoinen on mainio opas ritariuteen. Kirjassa kerrotaan tarkkaan, miten ritarin pitää toimia ja mikä merkitys on vaikkapa miekan koristeluilla. Kaksintaisteluita teoksessa on lukematon määrä, ja väkivaltaa kuvaillaan erittäin verisesti ja peräti kuvottavasti. Teos antaa kattavan kuvan keskiajan sivistyspohjasta, sillä teoksessa viitataan mm. moniin antiikin tarinoiden ja Raamatun hahmoihin.

Lähes 900-sivuinen kahtena niteenä suomeksi ilmestynyt kirja on epätasaista luettavaa. Alku on paras, mutta siinäkin (kuten koko kirjassa) on paljon toistoa. 1400-luvun romaanissa juonenkuljetus ei ole onnistunutta, vaan juoni polkee paikallaan useasti. Varsinkin ensimmäinen Konstantinopoli-osuus on tylsää luettavaa: monta sataa sivua Tirantin ja prinsessan on-off-suhdetta. Kerrontaa teoksessa on vähän, dialogia runsaasti. Välillä pidetään aidosti hienoja puheita jaloista aiheista mutta suurimmaksi osaksi dialogi on puisevaa luettavaa, ylitunteellista vuodatusta. Muutamia pärskähdyksiäkin teos aiheuttaa, mutta ne ovat lähinnä tahatonta komiikkaa.

Ei kommentteja: