torstai 13. heinäkuuta 2017

Gillian Flynnin rikosromaanit

Amerikkalaisen Gillian Flynnin kaikki kolme kansainvälisiksi bestsellereiksi noussutta rikoskirjaa on suomennettu: Teräviä esineitä (Sharp Objects, 2006), Paha paikka (Dark Places, 2009), Kiltti tyttö (Gone Girl, 2012). Flynnin kirjoissa ratkotaan rikoksia, jotka ovat erityisen kuvottavia. Flynn uskaltaa käydä tabuihin kiinni ja näyttää ihmisyydet rumat kasvot. Lukijalle tulee kirjoista katarttinen tunne, mutta karmaisevat tarinat jäävät myös vaivaamaan... Tässä blogitekstissä esittelen kaikkia kolmea Flynnin romaania.

Teräviä esineitä -kirjassa toimittaja Camille lähtee vuosien tauon jälkeen kotikaupunkiinsa työkeikalle selvittämään pikkukaupungissa tapahtuneita lastenmurhia. Tutkiessaan murhien taustoja reportaasejaan varten ja etsiessään murhaajaa Camille joutuu tekemisiin oman rankan menneisyytensä kanssa. 

Paha paikka -kirjassa kolmikymppinen Libby alkaa selvittää 25 vuotta sitten tapahtuneen murhayön tapahtumia. Tuona yönä Libbyn äiti ja kaksi isosiskoa murhattiin, ja seitsemänvuotiaan Libbyn todistuksen takia isoveli Ben tuomittiin vankilaan. Mutta oliko murhaaja sittenkään Ben?

Kiltti tyttö -kirjassa päällisin puolin täydellisen pariskunnan Nickin ja Amyn avioliiton muurit alkavat sortua, kun Amy katoaa ja poliisi syyttää katoamisesta (eli todennäköisestä murhasta) Nickiä. Nick vakuuttaa syyttömyyttään ja haluaa selvittää, mitä Amy on juoninut Nickin selän takana ja kuka hänet on kaapannut. Mutta Nickinkin kaapista paljastuu luurankoja...

Kaikissa Flynnin kirjoissa henkilöt ovat epämiellyttäviä. Terävien esineiden Camille on alkoholisoitunut, moraaliton ihmisraunio, Pahan paikan Libby on laiska ja saamaton kleptomaani-pummi, ja Kiltin tytön pariskunta taasen suorastaan kilpailee siitä, kumpi on iljettävämpi hahmo (Nick on nilkkimäinen pettäjä, Amy taasen psykopaatti). Hahmoihin ei samaistu, eikä heistä voi pitää, mutta se ei silti haittaa lukukokemusta millään tavalla. Pikemminkin henkilöiden vastenmielisyys vain alleviivaa Flynnin kyynistä ihmiskuvaa ja on siten tehokas kirjallinen keino.

Kaikissa Flynnin kirjoissa on hyvin rakennettu, jännittävä juoni, mutta Teräviä esineitä ja Kiltti tyttö ovat juonenkäänteiltään romaanitriosta hurjimmat, ja niiden rinnalla Pahan paikan tarina tuntuu tavanomaiselta. Kaikissa kirjoissa on ällöttävyyksiä, mutta Teräviä esineitä on teoksista sairain (se on siis todella, todella sairas kirja, jota en suosittele herkkänahkaisille). Vaikka Teräviä esineitä on järkyttävä, kirja on kuitenkin lopulta vain hyvin kerrottu, karsea tarina pahoista ihmisistä - mitään muuta teemaa teoksesta on vaikea löytää. Paha paikka ja Kiltti tyttö tarjoavat enemmän aineksia pohdiskeluun, erityisesti Kiltti tyttö, joka luo aika hyytävän kuvan avioliitosta, kun taas Pahassa paikassa podetaan omantunnon tuskia. Lyhyesti: Kiltti tyttö on paras, Teräviä esineitä toiseksi paras ja Paha paikka huonoin.

Paras syy, miksi Gillian Flynnin kirjoja kannattaa lukea, ovat Flynnin huikeat kertojanlahjat; hän saa lukijan pauloihinsa. Olen lukenut kaikki Flynnin kirjat yhdeltä istumalta, sillä en voinut jättää tarinaa kesken! Flynnin kerronnassa viehättävä piirre ovat myös pienet yksityiskohdat, jotka tekevät hahmoista eläväisiä ja antavat tarinoihin ripauksen arkea - mikä osaltaan tekee kirjoista vielä hirveämpiä, sillä juuri nuo pienet yksityiskohdat tekevät hahmoista oikeantuntuisia, vaikka tarinat muuten ovatkin kaikessa kaistapäisyydessään epärealistisia. Toivottavasti.

Ei kommentteja: